Pienenpieni majakkasaari, jolla ei asu
ketään muuta. Yhteys mantereelle vain kahdesti vuodessa. Rakastunut
nuori aviopari, jonka hartain toive on saada liuta lapsia ja
kasvattaa suurperhe saaren rauhassa. Keskenmeno toisensa perään.
Suru, joka lähes vie järjen.
Sitten eräänä päivänä rantaan
ajautuu vene, jossa on kuollut mies ja elävä pieni vauva. Juuri
keskenmenon saanut Isabel ottaa vauvan syliinsä. Sen jälkeen
paluuta ei ole.
Valo valtameren yllä on
sydäntäriipaiseva kertomus kahden naisen äidinrakkaudesta yhtä
lasta kohtaan. Kirjan hahmot ja heidän kohtalonsa jäävät
pyörimään lukijan mieleen pitkäksi aikaa vielä senkin jälkeen,
kun on päässyt viimeiselle sivulle ja sulkenut kannet.
Arvostan suuresti kirjoja, joiden
kautta pystyn ymmärtämään tekoja, joita en voi hyväksyä. Joskus
kuulee ihmisten sanovan, ettei tuomittavia tekoja tai niiden
tekijöitä pidä ymmärtää. Olen tästä täysin eri mieltä;
ymmärtämistä ja hyväksymistä ei pidä sekoittaa keskenään.
Valo valtameren yllä on kirjoitettu niin, että vaikka päähenkilöt
tekevät suuren vääryyden, lukija pystyy näkemään asian heidän
kannaltaan ja samaistumaan heidän ajatusmaailmaansa, jossa vääryys
näyttääkin oikeutetulta teolta. Lukija saattaa jopa ajatella, että
toimisi heidän asemassaan samalla tavoin. Se on minusta hyvän
kirjan merkki. Sofi Oksasen Puhdistuksessa pidin erityisen hienona
sitä, miten Aliide sai minut puolelleen silloinkin, kun hänen
tekonsa eivät olleet millään tapaa hyväksyttäviä.
Valolla valtameren yllä on paljon
ansioita, mutta sen lukeminen oli suorastaan tuskallista.
Keskivaiheilla luin kirjaa vain pieniä paloja kerrallaan, koska
tulin lukemastani niin surulliseksi ja ahdistuneeksi, etten halunnut
jatkaa. Sellaista käy minulle harvoin. Mieleeni muistui eräs
Frendien jakso, jossa Joey piilottaa kirjan välillä pakastimeen,
jos se käy liian pelottavaksi tai surulliseksi. Tälle kirjalle
olisi melkein tehnyt mieli tehdä samoin.
Kirja on tuore uutuus Kariston
Lupaus-sarjassa, jossa julkaistaan ulkomaisia esikoisteoksia. En
tuntenut sarjaa entuudestaan mutta Valo valtameren yllä oli sen
verran vaikuttava, että ajattelin tutustua sen muihinkin teoksiin.
Olin iloisesti yllättynyt siitä, että pääsin lukemaan näin laadukasta australialaista kaunokirjallisuutta.
Matkustelin Australiassa viime talvena ja yritin etsiä sieltä
matkalukemiseksi hyvää paikallista kirjaa, mutta minulla oli suuria
vaikeuksia löytää muuta kuin kevyttä romanttista hömppää tai
jännitystä. Kiitokset Lillin Kirjataivaan Lillille, jolta sain
vinkin tästä kirjasta.
M. L. Stedman: Valo valtameren yllä (Karisto 2013) Alkuteos The Light Between Oceans julkaistiin 2012. |