Jostain syystä en pelännyt tämän
kirjan lukemista ollenkaan samalla tavalla kuin Punaisten kyynelten talon.
En ymmärrä miksi. Syytä olisi ollut.
Petojen aika kertoo Chilen
sotilasvallankaappauksesta, jossa Latinalaisen Amerikan ensimmäinen
demokraattisilla vaaleilla valtaan päässyt vasemmistolainen
presidentti Salvador Allende kuoli ja valtaan nousi diktaattori
Augusto Pinochet. Olen lukenut samasta aiheesta aika paljon.
Presidentti Allenden sukulainen Isabel Allende on yksi
suosikkikirjailijoistani, ja monet hänen kirjoistaan sivuavat
samaista vallankaappausta. Isabel Allende ei kuitenkaan keskity
kirjoissaan nimenomaisesti sotilasvankileirien julmuuksiin. Pedon
ajassa ne ovat pääteema.
Pedon ajan päähenkilö on vasemmistolaiseen
perheeseen syntynyt Cristina. Olennaisia hahmoja ovat myös hänen
veljensä Ramón ja rakastettunsa Michel. Michelin hahmo perustuu
todelliseen henkilöön, mutta Cristina ja hänen perheensä ovat
ymmärtääkseni kokonaan fiktiota. Kirjassa kuvatut
kidutusmenetelmät ja muut vankileirien kauhut sen sijaan ovat ymmärtääkseni valitettavan
todellisia.
![]() |
Todellisen Michen Nashin kuva on Petojen ajan selkämyksessä. |
Suuri osa kirjasta kuvaa vankeutta ja
kidutusta. Muutakin toki on: lapsuusmuistoja, nuorta rakkautta,
teinikapinaa hulluksi tulleessa maailmassa, lapsensa menettäneen
äidin tuskaa. Aina uudelleen päädytään kuitenkin jonkun
keskeisen hahmon mukana vankilaan kidutettavaksi.
Lukukokemus oli omiaan tuhoamaan
lukijan uskon ihmisiin. Kidutusta kokevien hahmojen kertojanäänet
olivat turtuneita eivätkä mässäilleet tilanteiden kauheudella;
niiden ei tarvinnut:
"Oma mieli on pakopaikka. Se joka löytää tien itsensä suojattuun ytimeen, voi pelastua. Siellä on suljettu ydin, jonne tuntemattoman penis, sähköelektrodit ja lyönnit eivät yllä."
Välillä turruin itsekin; tuntui, ettei mieli kyennyt käsittämään ihmisen pahuuden määrää. Kirjoitan tätä poikkeuksellisesti vasta useita päiviä kirjan loppuun lukemisen jälkeen, sillä tarvitsin ensin aikaa toipua vähän. Jotkin kirjan yksityiskohdat ovat jääneet mieleeni kummittelemaan ja vainoavat minua varmasti vielä pitkän aikaa.
"Oma mieli on pakopaikka. Se joka löytää tien itsensä suojattuun ytimeen, voi pelastua. Siellä on suljettu ydin, jonne tuntemattoman penis, sähköelektrodit ja lyönnit eivät yllä."
Välillä turruin itsekin; tuntui, ettei mieli kyennyt käsittämään ihmisen pahuuden määrää. Kirjoitan tätä poikkeuksellisesti vasta useita päiviä kirjan loppuun lukemisen jälkeen, sillä tarvitsin ensin aikaa toipua vähän. Jotkin kirjan yksityiskohdat ovat jääneet mieleeni kummittelemaan ja vainoavat minua varmasti vielä pitkän aikaa.
Auli Leskinen on asunut pitkiä aikoja
espanjankielisissä maissa. Mielestäni se näkyi kirjan kielessä.
Tekstissä oli lukuisia lauseita, jotka olisi mielestäni voinut
muotoilla paremmiksi, luontevammiksi, suomenkielisemmiksi. Muutenkaan
en pitänyt kirjan kielestä. Varsinkin alkupuolella kirjaa oli
paljon kuluneita vertauskuvia. Silloin tällöin tekstin seassa oli
huudahduksia, jotka ovat tyypillisiä espanjan kielelle mutta eivät
suomelle.
Petojen aika on vaikuttava kirja, mutta
se ei sovellu herkkähermoisille. Suosittelen sitä sotahistoriasta
tai Chilen historiasta kiinnostuneille lukijoille, jotka eivät
hätkähdä vähästä.
Auli Leskinen: Petojen aika (WSOY 2013) Tämä kirja on saatu kustantamolta arvostelukappaleena. |
Osallistun tällä kirjalla Hei, me lusitaan -lukuhaasteeseen ja Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen. Vankilahaasteeseen olen nyt lukenut kolme kirjaa, joten saavutan valvotun ulkoiluoikeuden. Sotahaasteeseen tämä on neljäs kirja, joten ylenen korpraaliksi.