Kolmiodraamoja, mustasukkaisuutta,
salaisia kohtaamisia yössä. Villejä juhlia, kevytmielisiä
päätöksiä ja niiden raskaita seurauksia. Unelmia ja karua
todellisuutta.
Aya-sarjakuvat kertovat nuorison
elämästä Norsunluurannikolla 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa.
Nuorten huolet ovat pääasiassa länsimaisellekin lukijalle tuttuja:
Miten päästä bileisiin salassa vanhemmilta? Kestääkö ystävyys,
jos ystävykset ovat kiinnostuneita samasta pojasta? Miten olla
mieliksi vaativalle liikemiesisälle, joka on jatkuvasti pettynyt
perilliseensä? Osa murheista on sitäkin vieraampia: Mitä tehdä,
jos isä lupaa tyttärensä kakkosvaimoksi kaverilleen? Onko kaapista
tuleminen mahdollista kulttuurissa, jossa homoseksuaalisuutta
pidetään "valkoisten juttuna, jota ei ole olemassa mustien
keskuudessa"? Tämä tutun ja vieraan yhdistelmä teki
mielestäni kirjoista erittäin kiinnostavia.
Naisten asema on Aya-kirjoissa
olennainen teema. Päähenkilö Aya opiskelee ahkerasti ja haaveilee
lääkärin ammatista mutta pelkää, että isä katkaisee uran
alkuunsa pakottamalla tyttären naimisiin. Ayan ystävät Adjoua ja
Bintou puolestaan juhlivat ja metsästävät miehiä. Kaikki kolme
tyttöä ovat omalla tavallaan vahvoja, toimivat oman päänsä
mukaan ja tavoittelevat onnea. Heidän isänsä ovat kuitenkin
kasvaneet kulttuurissa, jossa mies on kuningas ja nainen nöyrä
palvelijatar. Myös isät ovat keskenään hyviä ystäviä ja lukija
pääsee seuraamaan keski-ikäisen miesporukan elostelua:
rakastajattaria, kakkosvaimosuunnitelmia ja omien tytärten ikäisten
naisten häpeämätönä iskemistä. Tyttöjen äidit eivät niele
purematta miestensä toimia eivätkä alistu rooliin, joka heille
miesten mielestä kuuluisi. Monet kerrat kaapin paikan määrää
miesten machoilusta huolimatta lopulta äiti eikä isä.
Ayassa on paljon samaa kuin television
saippuasarjoissa. Juoni rakentuu pääasiassa muutaman päähenkilön
rakkauselämän monimutkaisten kiemuroiden varaan ja tarinat ovat
täynnä dramaattisia käänteitä ja suuria tunteita. Kuten usein
saippuasarjoissakin, koukuttavan romanttisen draaman varjolla
käsitellään isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Aya-albumeita on ilmestynyt tähän
mennessä kuusi, joista vain ensimmäinen on suomennettu.
Toivottavasti loputkin suomennetaan, sillä tarina jää aina albumin
lopussa jännittävään kohtaan saippuasarjoista tuttuun tapaan.
Mikäli ei malta odottaa jatko-osien suomentamista, lukemista voi
jatkaa ainakin englanniksi tai alkukielellä ranskaksi. Englanniksi
on jo käännetty kaikki kuusi osaa.
Itse olen tähän mennessä lukenut
kolme ensimmäistä albumia, ja tämä kirjoitus perustuu niihin
kaikkiin. Loputkin kolme odottavat sohvalla lukuvuoroa. Luin
suomennettua ykkösosaa lukuunottamatta albumit ranskaksi.
Alkukielellä lukeminen onnistui hyvin, sillä sarjakuvan repliikkien
kieli ei ollut erityisen vaikeaa. Niissä ei ollut esimerkiksi
sanaleikkejä tai sellaista moniulotteisuutta kuin vaikkapa
Asterix-albumeissa, joiden lukeminen ranskaksi vaatii lukijalta
paljon. Ayassa käytetään jonkin verran Norsunluurannikon
puhekielen ilmauksia, mutta ne on selitetty kunkin albumin lopussa
olevassa sanastossa.
Luin Ayasta ensimmäisen kerran
Kirjavalas-blogista. Ensimmäisestä albumista on kirjoittanut myös muun muassa Mari A.
Osallistun tälläkin
blogikirjoituksella Afrikan tähti -lukuhaasteeseen. Koska vuosi lähenee loppuaan ja haasteen kehittänyt Merenhuiske
antoi luvan soveltaa sääntöjä vapaasti, lasken nämä kolme
Aya-albumia kolmeksi eri kirjaksi.