Psykoanalyysistä kiinnostunut hassu
ranskalainen salapoliisi ratkoo rikoksia New Yorkin poliisin apuna ja
psykoanalysoi samalla kohtaamiaan ihmisiä. Kirjan lähtökohta
kuulosti hauskalta, mutta en silti lämmennyt psykoanalyytikko Bruce
Finkin salapoliisitarinalle.
Kirja tuntui ikävän
sisäänpäinlämpiävältä. En voinut välttää ajatusta, että
Fink on kirjoittanut sen kollegoitaan ja alansa opiskelijoita varten,
ei sen laajempaa kohdeyleisöä ajatellen. Tarkastaja Canal selitti
kyllä ajatuksenjuoksuaan kirjassa jatkuvasti maallikoille, joten sen
puolesta lukeminen ei vaatinut psykoanalyysin tuntemusta, mutta
kirjan huumori ei ainakaan minua naurattanut. Arvelin
hyväntahtoisesti, että psykoanalyysin maailmassa hyvin sisällä
oleviin se olisi kolahtanut.
Lukeminen tuntui vähän samalta kuin
olisin istunut iltaa seurueessa, jossa kaikki muut ovat
psykoanalyytikkoja ja nauravat jutuille, joissa minä en näe mitään
hauskaa.
Yhdysvaltalaisen kirjailijan luomassa
ranskalaisessa päähenkilössä minua ärsytti sen kliseisyys. Hahmo
tuntui kerta kaikkiaan kuluneelta.
Sisäänpäinlämpiävyydestä kertoo
sekin, että tarkastaja Canal höystää puhettaan jatkuvasti
ranskankielisillä fraaseilla, joita ei tietenkään käännetä.
Vaikka osaan ranskaa ja ymmärsin ne, minua ärsytti moinen ihan
periaatteessa. Siitä tuli elitistinen vaikutelma: että kirja on
tarkoitettu vain "sivistyneille" lukijoille, jotka osaavat
ranskaa.
Samassa niteessä on kolme erillistä
kirjaa. Päädyin lukemaan vain ensimmäisen.
En suosittele tätä kirjaa erityisesti
kenellekään, mutta psykoanalyysiin perehtyneet, ranskaa osaavat,
korkeakulttuuria harrastavat, salapoliisiromaaneista pitävät
lukijat saattaisivat siitä nauttia.
 |
| Bruce Fink: Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut (Teos 2013) Alkuteos The Psychoanalytical Adventures of Inspector Canal ilmestyi 2010. |
Uusin maa 
Muut lukemalla valloitetut maat 
