Viisikymppinen yksityisetsivä Vish Puri on turhantärkeä mutta hyväntahtoinen mies, joka yrittää omalta pieneltä osaltaan tehdä maailmasta paremman. Hänen etsivätoimistonsa keskittyy pääasiassa järjestettyjen avioliittojen puolisoehdokkaiden taustojen penkomiseen, mutta aina välillä vastaan tulee haastavampiakin arvoituksia. Kadonneen palvelijattaren tapauksessa hänen asiakkaanaan on korruptiota vastaan taisteleva lakimies, jota syytetään palvelijattaren raiskauksesta ja murhasta. Puri uskoo asiakkaansa syyttömyyteen ja yrittää selvittää, mitä palvelijattarelle todella tapahtui.
Kirjan henkilöt vertaavat Puria usein Sherlock Holmesiin mutta jostain syystä eivät koskaan Hercule Poirotiin, vaikka Puri muistuttaa Porotia huomattavan paljon. Ehkäpä Hall ei ole halunnut alleviivata liikaa intertekstuaalisuutta Agatha Christien kirjoihin, koska lukija tulee sitä varmasti ajatelleeksi muutenkin. Puri ei pidä Holmes-kommenteista lainkaan vaan korostaa, että etsivä- ja vakoilutoiminnan perusperiaatteet ovat alun perin intialaisten kehittämiä. Hän on ylpeä ollessaan osa yli kaksituhatvuotista intialaisen tiedusteluperinteen jatkumoa.
Tarquin Hall on britti, mutta hän asuu nykyään Intiassa, ja Kadonneen palvelijattaren tapaus on hyvin korostetusti kirja Intiasta. Sen sivuilla vilisee viittauksia maan ruoka- ja tapakulttuuriin sekä nyky-Intian eri yhteiskuntaluokkien ongelmiin. Paikallisväriä tuovat myös hindin- ja urdunkieliset sanat ja ilmaukset, joiden merkitykset on selitetty opuksen lopussa olevassa sanastossa.
Jatkuvat Intia-viittaukset vaikuttavat paikoin vähän tarkoitushakuisilta. On kuin Hall olisi tehnyt ensin listan ilmiöistä, joita haluaa kirjassa käsitellä, ja sijoitellut sitten tuloerojen kauhistelua sivulle 16, saastumisen suremista sivulle 50 ja niin edelleen. Annan kuitenkin pienen tarkoitushakuisuuden mielelläni kirjailijalle anteeksi siitä hyvästä, että hän onnistuu tuomaan kevytlukuisessa, viihdyttävässä kirjassa esiin niin monia 2000-luvun intialaisen yhteiskunnan piirteitä.
Alkuvuodesta suomeksi ilmestynyt Kadonneen palvelijattaren tapaus on Vish Puri -sarjan ensimmäinen kirja. Englanniksi sarjasta on ilmestynyt tähän mennessä kolme osaa ja suomeksikin kaksi. Pidin kirjasta sen verran paljon, että luen varmastikin ennen pitkää muutkin osat. Suosittelen sarjaa kaikille, jotka pitävät sekä lukumatkoista että vanhan ajan tyylisistä dekkareista, joissa ei mässäillä väkivallalla ja lukija voi luottaa siihen, että hyville ihmisille käy hyvin.
 |
| Tarquin Hall: Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus (Gummerus 2012) Alkuteos The Case of the Missing Servant ilmestyi 2009. |
Uusin maa 
Muut lukemalla valloitetut maat 
Hehe, vähän sama ajatus tuli noista asioista, joita kirjassa halutaan tuoda esiin. Mutta ne samat asiat toistuvat muissakin intiasta kertovissa kirjoissa, joten ehkä ne vain ovat ne jutut, jotka nousevat maasta esiin ensimmäisenä.
VastaaPoistaVish Purin kakkoskirja odottaa lukemista... innolla odotan, minkälainen se on.
Varmasti kyse on juuri sellaisista asioista, jotka Intiasta puhuttaessa tulevat helposti mieleen. Jotenkin kuitenkin tuossa kirjassa niitä ei ollut aina tuotu esiin hirveän luontevasti, mistä tuli tarkoitushakuinen olo. Myös kirjan huumorissa ja viihdyttävyydessä oli jotain laskelmoidun tuntuista.
VastaaPoistaTakaliepeessä oli sitaatti jostain lehdestä, jonka toimittaja oli kirja-arviossaan todennut, että lukija saattaa huomata tarkoitushakuisen pyrkimyksen viihdyttää, ja hänen kannattaa antaa sen tapahtua. Se kiteytti aika hyvin minunkin ajatukseni kirjasta: vähän laskelmoivan oloista oli, mutta en antanut sen häiritä :)