Kun salvadorilaisen seurapiirirouvan
Lauran paras ystävä murhataan raa'asti, Laura joutuu ajattelemaan
monta asiaa uudelleen. Minkälainen nainen ystävä oikeastaan oli?
Entä Laura itse, onko hän sellainen ihminen, kuin on halunnut uskoa
olevansa?
La Diabla en el Espejo (joka
suomentuisi Naispaholainen peilissä) on ystäänsä surevan naisen
hengästyttävä monologi. Kirja on jaettu muutamaan lukuun, mutta
niiden sisällä ei ole lainkaan kappalejakoja, vaan Lauran
tajunnanvirta jatkuu kunkin luvun alusta loppuun vailla minkäänlaisia
taukoja. Kirja on kuitenkin mukaansatempaava, joten kun
tajunnanvirtaan tottuu, lukeminen sujuu yllättävän kevyesti
tauottomuudesta huolimatta.
Päällisin puolin kirja on hyvin
pinnallinen. Laura ja hänen kuollut ystävänsä Olga Maria kuuluvat
El Salvadorin varakkaaseen eliittiin, jonka elämä vaikuttaa olevan
kuin suoraan saippuasarjasta. Eliitin piirit ovat erittäin pienet:
kaikki Lauran ja Olga Marian ystävät ja tuttavat tuntuvat käyneen
saman yksityiskoulun ja tunteneen toisensa siitä lähtien.
Skandaaleja riittää, kun mahdolliset rakastajat ovat niin vähissä,
että jokainen kajoaa ennen pitkää jonkun tuttunsa puolisoon.
Skandaalinkäryinen ihmissuhdesoppa saa
kuitenkin syvyyttä siitä, että sen näyttämönä on El Salvador
sarvineen ja hampaineen. Raa'an sisällissodan jälkeinen poliittinen
tilanne vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin niin paljon, että Laura tulee
viitanneeksi siihen tämän tästä, vaikka hän ei koekaan olevansa
kiinnostunut politiikasta. Castellanos Moya ujuttaa poliittisia
sivuhuomioita taitavasti ihmissuhdedraaman sekaan ja onnistuu
tekemään romaanistaan yhteiskunnallisen kuin huomaamatta.
Yhteiskunnallisuutta kirjaan tulee myös
siitä, miten Laura suhtautuu maamiehiinsä. Hän ottaa etuoikeutetun
asemansa täysin annettuna ja puhuu muista kuin eliittiin kuuluvista
salvadorilaisista alempina olentoina. Maan pääkaupungissa San
Salvadorissa kaupunginosien välillä on räikeät erot: rikkaat
eristäytyvät omiin eliittikaupunginosiinsa, joihin tavallisella
kansalla ei ole pääsyä. Laura tuo tämän selkeästi esiin
närkästymällä aina, jos joutuu ajamaan tavallisen kansan
kaupunginosan läpi tai jopa suorastaan astumaan ulos autosta muualla
kuin "kunniallisilla alueilla, joissa me asumme".
Rikkaiden asuinalueilla talot ovat valtavia ja niitä ympäröivät aidat korkeita. |
Laura valittelee kirjassa jatkuvasti kuumuutta ja sitä, ettei kaikissa hänen suosikkipaikoissaan ole ilmastointia. Monen salvadorilaisen työpaikalla helteeltä eivät suojaa edes seinät. |
Lauran ystävän lapsilla on lastenhoitaja, mutta moni muu salvadorilainen vanhempi joutuu ottamaan lapsensa mukaan töihin. |
Yhteiskunnallisuuden lisäksi kirja on
yksilöpsykologisesti mielenkiintoinen kurkistus Lauran mieleen. Tätä
puolta kirjasta on kuitenkin vaikea analysoida sen enempää
paljastamatta juonesta liikaa.
Horacio Castellanos Moyan teoksia ei
valitettavasti ole ainakaan vielä suomennettu, mutta La Diabla el el
Espejo ja muutamia muita niistä on käännetty englanniksi.
Suosittelen kirjaa lukijoille, jotka
pitävät piiloyhteiskunnallisista ihmissuhdedraamoista.
Osallistun tällä kirjalla ¡Hola, español! -lukuhaasteeseen.
Horacio Castellanos Moya: La Diabla en el Espejo (Linteo Narrativa 2000) Kirja on ilmestynyt englanniksi käännettynä nimellä The She-Devil in the Mirror vuonna 2009. |
Osallistun tällä kirjalla ¡Hola, español! -lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti