Jos vaimo pettää vankilassa olevaa
miestään, hänet tapetaan. Jos leskinainen rakastuu, hänet
tapetaan. Jos nainen kertoo mafian salaisuuksia poliisille, hänet
tapetaan.
Mafiasta kirjoittava italialainen
toimittaja Lirio Abbate on koonnut kirjaksi tietojaan Calabrian Ndrangheta-mafiasta. Kirjan pääteema on naisten asema
mafiaperheissä, ja valtaosa kirjasta kertoo mafiaperheisiin
syntyneiden tai niihin avioliiton kautta joutuneiden naisten
elämäntarinoita.
On vaikea käsittää, että nykyaikana
ja EU:n alueella on paikkoja, joissa eletään Abbaten kuvaamalla
tavalla. Kunniaan liittyvä väkivalta mielletään Euroopassa usein vain Euroopan ulkopuolisiin kulttuureihin liittyväksi asiaksi, mutta Abbaten mukaan Calabrian mafiaperheiden ajatusmaailmassa kunniaan liittyvät murhat ovat
täysin luonnollinen asia. Suvun miesten kuuluu varjella suvun
kunniaa, ja jos jonkun suvun naisista katsotaan tahranneen tai
uhkaavan tahrata sen, hänet kuuluu tappaa. Verityön saa mieluiten
tehdä joku naisen lähipiiristä, esimerkiksi veli tai oma poika.
Kirja on lukemisen arvoinen, sillä se
sisältää paljon hätkähdyttävää ja silmiä avaavaa tietoa
nyky-Italiasta. Mielestäni se ei kuitenkaan ollut erityisen hyvin
kirjoitettu. Kirjan rakenne oli sekava. Kerronta pomppi tarinasta
toiseen eivätkä kirjan luvut muodostaneet eheitä kokonaisuuksia.
Lisäksi lukujen järjestys tuntui varsin satunnaiselta. Kerronta
oli monin paikoin jaarittelevaa ja mukana oli paljon epäolennaisia
seikkoja. Se on sääli, sillä kirjan sisällössä olisi aineksia
hyvinkin vetävään tarinaan.
En kerro kirjan sisällöstä täällä enempää, sillä pyrin välttämään tässä blogissa juonipaljastuksia. Pääsin kuitenkin työni puolesta haastattelemaan Abbatea ja kirjoitin haastattelun ja kirjan perusteella STT:lle lehtijutun, jossa kuvaan Calabrian mafian naisten karua arkea. Jutun voi lukea esimerkiksi täältä ja siihen liittyvän lyhyemmän jutun mafian teinityttöjen elämästä täältä.
En kerro kirjan sisällöstä täällä enempää, sillä pyrin välttämään tässä blogissa juonipaljastuksia. Pääsin kuitenkin työni puolesta haastattelemaan Abbatea ja kirjoitin haastattelun ja kirjan perusteella STT:lle lehtijutun, jossa kuvaan Calabrian mafian naisten karua arkea. Jutun voi lukea esimerkiksi täältä ja siihen liittyvän lyhyemmän jutun mafian teinityttöjen elämästä täältä.
 |
| Lirio Abbate: Mafian naiset (Atena 2014) Alkuteos Fimmine ribelli. Come le donne salveranno il paese dalla 'ndrangheta ilmestyi 2013. |
Osallistun tällä kirjalla Italialainen ateria -lukuhaasteeseen. Koska tämä oli ensimmäinen Italia-kirjani, olen nauttinut ateriasta vasta aperitivon.
Uusin maa 
Muut lukemalla valloitetut maat 
Laskin juuri käsistäni Johanna Sinisalon Auringon ytimen ja tulin koneelle katsomaan, mitä uusia bloggauksia löytyy. Törmäsin tähän sinun tekstiisi mafiaperheistä. Näiden kahden yhteisvaikutelma on jäätävän hurja.
VastaaPoistaArtikkelissasi kirjoitat: "Toimittaja ei kuulemma koskaan ole kuullut naisesta, joka olisi katkaissut siteet mafiasukuunsa ihan vain oman itsensä takia, esimerkiksi voidakseen opiskella tai luoda uraa."
Tämä tuntuu aivan uskomattomalta, vaikkakin sen kyseisessä kontekstissä voi jollain tavalla ymmärtää. Mutta silti. Vuonna 2014 ja Euroopassa.
Kiitos kovasti, että nostit Abbaten teoksen esiin ja kiitos myös linkeistä Iltalehden artikkeleihin.
Minustakin juuri tuo oli todella käsittämätöntä ja ihan hirveän surullista.
PoistaKävin aiheesta Abbaten kanssa monella tapaa "mielenkiintoisen" keskustelun. Minusta Abbate puhui rakkaudesta naisten paon motiivina ärsyttävän ihannoivasti, lähes ääni väristen, suorastaan koomisella tavalla italialaismiehen stereotyyppiin istuen. Kysyin tulkin välityksellä, eivätkö naiset koskaan katkaise siteitä mafiasukuunsa itsenäisyyden, vapauden, opintojen tai uran vuoksi. Totesin, että suomalaisen lukijan silmissä se on todella masentavaa ja harmittelin ääneen, että onko paon motiivina tosiaan aina joku mies. Tulkki ja kustantamon tiedottaja (molemmat naisia) alkoivat nauraa ja Abbate tietysti kyseli uteliaana, mikä oli niin hauskaa. Tulkki käänsi kysymyksen. Abbatekin nauroi mutta vakavoitui sitten ja vastasi minulle pitkästi. Hän tavallaan myönsi, että rakkauden nimeäminen motiiviksi oli vähän värittynyt versio totuudesta, koska todellinen motiivi on hengenvaara, jonka rakastuminen naisille aiheuttaa. Kun hän lopetti vastauksensa, hän alkoi vitsailla tulkin kanssa, että tuo toimittaja ei kyllä selviäisi Calabriassa hengissä paria päivää kauempaa. Hän tiesi, että ymmärtäisin vitsailun, sillä ymmärrän italiaa sujuvasti ja käytin tulkkia vain kysymysteni kääntämiseen, sillä en puhu sitä kovin hyvin. Vitsi oli siinä yhteydessä selvästikin tarkoitettu kohteliaisuudeksi: hän piti minua juuri sellaisena vahvana, itsenäisenä uranaisena, joka ei ikinä antaisi miesten määräillä itseään ja jonka Calabrian mafiosot eivät siksi antaisi elää. Kerroin saamastani erikoisesta kohteliaisuudesta Twitterissä ja Abbate ilahtui suomenkielisestä twiitistäni niin, että twiittasi sen eteenpäin, vaikka hänen seuraajansa taatusti eivät ymmärrä suomea.
En mahtunut lehtijutussani purkamaan tuota asiaa auki ihan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä jutusta olisi tullut liian pitkä. Sanomatta jäi se, että koska tytöt pakotetaan nuorina naimisiin ja heitä kohdellaan synnytyskoneina, naisilla on käytännössä lähes aina useita lapsia siinä vaiheessa, kun he alkavat ymmärtää, että heidän elämänsä voisi olla aivan toisenlaista kuin siihen asti. Omien lasten jättäminen mafiaperheen armoille on aivan hirveä hinta maksettavaksi omasta vapaudesta. Sen valossa on ymmärrettävää, etteivät opinnot, ura, itsenäisyys tai vapaus vielä riitä motivoimaan pakoa, vaan vasta hengenvaara on riittävä motiivi.
Todella masentavaa oli myös se, että Abbate piti hyvin selvänä, ettei kirjassa mainituilla rohkeilla nuorilla naisilla (joita lyhyempi juttuni käsittelee) käytännössä olisi mahdollisuutta paeta itse ahdasta mafiaelämäänsä, vaan he voisivat muuttaa asioita vasta omien tyttäriensä kohdalla. Kirjassa hän ei sano sitä suoraan, mutta haastattelussa hän sanoi sen epäröimättä, kun asiasta kysyin. Minusta on aivan hirveän ahdistavaa ajatella niitä nuoria tyttöjä, jotka koulun laillisuuskasvatuksen ansiosta ovat alkaneet ymmärtää elävänsä aivan eri todellisuudessa kuin muut eurooppalaiset ikätoverinsa, mutta joilla ei silti ole mahdollisuutta paeta. Muutenkin sietämättömän ahtaisiin rajoihin ahdettu elämä on varmasti vielä paljon hirveämpää, jos tietää ja tajuaa, mistä kaikesta jää paitsi, mitä kaikkea muut samanikäiset tytöt voivat tehdä ja kokea.
Olen iloinen, että luit artikkelini. Aihe on todella tärkeä ja toivon, että mahdollisimman moni lukisi siitä. Me eurooppalaiset kuvittelemme usein ylimielisesti, että meillä tasa-arvo- ja ihmisoikeusasiat ovat paljon paremmalla mallilla kuin monissa muissa maanosissa. Samaan aikaan kuitenkin tuollainenkin kulttuuri on voimissaan, kuten kirjoitat, vuonna 2014 ja Euroopassa.
Suuri kiitos Maria tästä lisäselvityksestä. Siitä asti, kun luin bloggauksesi/artikkelit tämä asia on pyörinyt päässäni. Jaan kirjoituksesi omalle henk.koht. facebook-seinälleni, jotta se saisi sitäkin kautta näkyvyyttä.
PoistaMafian varjossa eläville tytöille pitäisi ehdottomasti saada tietoa ennen kuin heillä on lapsia. Paljon muita keinoja tilanteen muuttamiseen ei taida olla. Asiaa kyllä kovasti hankaloittaa se, että nuo tytöt saavat usein lapsia jo hyvin nuorina. Missä nyt on Amnesty ja EU:n ihmisoikeuksia vaativat toimikunnat ja addressilistat? Kuten sanoit, tosi ahdistava tilanne.
Kunnioitan suuresti tämän Abbaten kaltaisia ihmisiä, jotka haluavat jakaa tietoa siitäkin huolimatta, että se voi olla heille vaarallista. Mietin sitäkin, että mitenköhän vapaasti nuo tytöt/naiset saavat käyttää internetiä? Kun luin amerikkalaista kirjailijaa G. Willow Wilsonia havahduin konkreettisesti huomaamaan internetin merkityksen, vrt. esim. arabikevät ja miten nyt Venäjällä estetään pääsy Putin-vastaisille sivustoille.
Toivottavasti Abbaten kirjaa käännetään ahkerasti monille kielille.
Kiitos itsellesi hyvästä keskustelusta ja linkin jakamisesta. Asiasta olisi ollut niin paljon sanottavaa, ja yhteen lehtijuttuun mahtuu niin valitettavan vähän, että tuntuu hyvältä päästä kirjoittamaan tänne niitä asioita, joita en saanut juttuun mukaan.
PoistaJuttelin Abbaten kanssa myös internetin merkityksestä mafianaisten ihmisoikeuksille. Hänen käsityksensä oli, että monet mafiaperheiden naiset pääsevät nykyään nettiin ja että se on osaltaan auttanut merkittävästi heitä saamaan tietoa siitä, miten poikkeuksellista heidän elämänsä on. Yksi kirjan tarinoista kertoo naisesta, joka kirjoittelee salassa mieheltään ja suvultaan netin keskustelupalstoille nimimerkin suojissa ja rakastuu siellä tapaamaansa mieheen.
Calabrian koulut tekevät todella tärkeää työtä laillisuuskasvatuskampanjallaan. Abbate ei uskonut, että hänen kirjassaan kuvaamat nuoret naiset pääsisivät tietoisuuden lisääntymisestä pakoon perheitään, mutta itse jäin miettimään, että ehkä siitä kuitenkin on pientä toivoa. Jos he ryhtyisivät yhteistyöhön poliisin kanssa ja pääsisivät todistajansuojeluohjelmaan jo ennen kuin heidät pakotetaan naimisiin, he voisivat päästä pakoon. Toki nuorelle ihmiselle olisi suuri uhraus katkaista kokonaan siteet vanhempiinsa, mutta ehkä joku heistä vielä jonain päivänä uskaltaa silti tehdä sen.
Kysyin Abbatelta sitäkin, onko kirjan julkaiseminen herättänyt Italiassa paljon keskustelua ja ovatko ihmiset vaatineet esim. adresseissa tilanteeseen puuttumista. Hän sanoi, että keskustelua on kyllä herännyt, mutta asioihin puuttuminen on hyvin vaikeaa. Ymmärsin, että mafiaperheiden tytöt pakotetaan naimisiin "vasta" laillisessa iässä, joten siinä ei näennäisesti rikota ihmisoikeussopimuksia. Hän totesi myös, että koska naisten alistaminen ja esineellistäminen ovat kiinteä osa mafiakulttuuria, johon naiset itsekin kasvavat, moni heistä ei osaa ajatella, että heidän tilanteessaan olisi mitään vialla. He eivät koe kaipaavansa pelastamista vaan ovat itsekin sisäistäneet mafian kunniakoodin ja kulttuurin.
Minäkin kunnioitan Abbaten työtä suuresti ja toivon, että kirja saa huomiota mahdollisimman monessa maassa.
Aloin tässä miettiä, pitäisikö minun kirjoittaa vielä toinen blogipostaus näistä kaikista asioista, jotka jäivät tilanpuutteen vuoksi sanomatta STT:n jutussa, Kun työkseen ahtaa asioita tiukkoihin mittoihin, on ihanaa vaihtelua kirjoittaa blogissa juuri niin pitkästi tai lyhyesti kuin kulloinkin haluaa. Ehkä voisin poiketa normaalista blogityylistäni ja kirjoittaa postauksen, jossa käsittelisin nimenomaan Abbaten haastattelussa esiin tulleita asioita, jotka jäivät käyttämässä töissä.
Vaikuttaapa mielenkiintoiselta, tämä lähtee ehdottomasti lukulistalle! Luin myös molemmat artikkelisi, ja aihe vaikuttaa sellaiselta, josta pitäisi ehdottomasti kirjoittaa enemmänkin. Hämmästyttävää, miten Euroopassa voi olla vielä näin keskiaikaista meininkiä.
VastaaPoistaKiva, että luit artikkelitkin; niiden kautta saa paljon paremman käsityksen kirjan sisällöstä kuin tämän blogitekstini perusteella. Se on tosiaankin käsittämätöntä. Keskiaikainen on juuri se sana, jota Abbate itse useaan otteeseen käytti puhuessaan tilanteesta. Hänen kirjansa on tosi arvokas siksi, että ilmeisesti edes Italiassa ei ennen sen julkaisua kovin moni tiennyt, miten pahasti Calabrian mafia naisiaan alistaa. Mafiaperheiden kulttuurista on vaikea saada tietoa, sillä he eivät juuri koskaan kerro asioistaan ulkopuolisille. Abbate on tehnyt elämäntyönsä perehtymällä mafian asioihin ja joutuu siksi itsekin elämään jatkuvassa pelossa oman ja perheensä turvallisuuden puolesta.
PoistaTuossa http://tuulevi.wordpress.com/2014/04/03/ndranghetan-naisten-kapina/ on minun postaukseni kirjasta.
VastaaPoista