Mies, joka ei koskaan lakannut
kaipaamasta kuollutta äitiään. Nainen, jonka kilpailuvietti
vääristi kaikki hänen parisuhteensa. Poikabändi, jossa yksi osasi
soittaa, yksi sanoittaa ja yksi hurmata yleisön.
27-vuotias rokkitähti Pumuky on
kuollut. Salapoliisin roolissa on lukija, jolle Pumukyn ystävät ja
tuttavat vuorotellen kertovat oman käsityksensä tapahtumista.
Ampuiko tähti itsensä? Ammuttiinko hänet? Vastaus jää lukijan
itsensä pääteltäväksi.
Yleensä minua ärsyttää
suunnattomasti, jos murhamysteerin murha ei selviä kirjan lopussa.
Lo verdadero es un momento de lo falso ei kuitenkaan missään
vaiheessa tuntunut varsinaisesti murhamysteeriltä. Jollakin tapaa
oli helppo arvata, ettei Pumukyn kuolemaan liittyviin kysymyksiin
koskaan saataisi vastausta.
Pumukyn kuolemaa enemmän minua
kiinnosti hänen elämänsä, ja siihen liittyviin kysymyksiin kirja
antoi vastaukset. Se kertoi myös monen hänen läheisensä tarinan,
ja monet tarinoista olivat mielestäni erittäin kiinnostavia.
Henkilöhahmoissa oli särmää ja halusin tietää, mitä heille
tapahtuisi.
Pumuky ja hänen ystävänsä ovat
kotoisin Madridista, joka on minunkin vanha kotikaupunkini. Kirjassa
on joitain viittauksia madridilaisiin paikkoihin, mutta kovin
olennaisia ne eivät ole. Tapahtumapaikka tai -maa tai sen kulttuuri
eivät ole Lo verdadero es un momento de lo falsossa keskeisiä.
Kirjan nimi on sitaatti filosofi Guy
Debordilta. Suomeksi sen voisi kääntää esimerkiksi Totuus on yksi
valheellisuuden hetki. Se on yksi monista sitaateista, joita Pumukyn
bändi Sex & Love Addicts heijastaa taustalleen esiintyessään.
Yhteiskuntatieteitä opiskellut Mario tulkitsee kirjassa sitaatin
viittaavan siihen, että ihmiset elävät nykyään
tiedotusvälineiden välittämien kuvien kautta asioita, jotka ennen
koettiin itse. Hän sanoo lukijalle käyvän samoin Pumukyn kanssa:
"Jokainen kertoo teille oman totuutensa, palasia omasta
totuudestaan, mutta kun yhdistätte palaset, kuin tilkkutäkin
tilkut, saatte väistämättä lopputulokseksi valheellisen tarinan,
tai parhaassa tapauksessa jotain, mikä muistuttaa totuutta yhtä
paljon kuin mosaiikkimuotokuva esikuvaansa."
Kirja on siis meta-analyyttinen: sen
henkilöhahmot analysoivat kirjaa ja jopa sen nimeä ääneen
lukijalle. Kovin paljon tällaista analyysiä ei kuitenkaan ole.
Kirjassa on jonkin verran
yhteiskunnallista tasoa, mutta pääasiassa se on vetävästi
kirjoitettu tarina persoonallisista, kiinnostavista ihmisistä ja heidän sotkuisista ihmissuhteistaan.
Valitettavasti Lucia Etxebarrian
kirjoja ei ole käännetty suomeksi eikä edes englanniksi. Joitakin
hänen teoksiaan on ilmestynyt ruotsiksi, mutta tietääkseni Lo
verdadero es un momento de lo falsoa ei ole käännetty sillekään
kielelle.
Lucía Etxebarria: Lo verdadero es un momento de lo falso (punto de lectura 2012) Alkuteos ilmestyi samalla kielellä 2010. |
Osallistun tällä kirjalla ¡Hola,
español! -lukuhaasteeseen. Olen nyt lukenut kaksi alun perin
espanjaksi kirjoitettua kirjaa, joista toinen on espanjalainen ja
toinen latinalaisamerikkalainen, joten haaste on suoritettu. Lisäys 1.4.: Tajusin, että olen itse asiassa lukenut haasteaikana kolmannenkin tähän haasteeseen sopivan kirjan, vaikka en siitä blogatessani vielä tiennyt tästä haasteesta. Osallistun siis haasteeseen tällä kirjalla, salvadorilaisen Horacio Castellanos Moyan La Diabla en el espejo -teoksella ja perulaisen Mario Vargas Llosan Julia-tädillä ja käsikirjoittajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti