Tulvaniitty seuraa yhden intialaisen perheen elämää monen vuosikymmenen ajan ja esittelee lukijalle kolme eri sukupolvea. Osa tapahtumista sijoittuu Intiaan ja osa Yhdysvaltoihin, johon osa perheestä muuttaa.
Lahiri on tullut tunnetuksi siirtolaisten elämän kuvaajana, jonka päähenkilöt ovat yleensä intialaistaustaisia amerikkalaisia. Hän on käsitellyt aiemmissa kirjoissaan paljon identiteettiongelmia, joita monikulttuurisuus voi aiheuttaa. Kun haastattelin häntä huhtikuussa hän painotti kuitenkin, ettei siirtolaisen kulttuuri-identiteetti ole hänen kirjojensa keskeisin teema. Häntä kiinnostaa ennen kaikkea juurettomuus, eikä sen tarvitse liittyä nimenomaan monikulttuuriseen identiteettiin. Hän sanoi ajattelevansa hahmojensa juurettomuutta laajemmassa, psykologisessa mielessä.
Tämä näkyy selvästi Tulvaniityssä. Vaikka kirjan päähenkilöt ovat intialaistaustaisia amerikkalaisia ja juurettomuus on heidän tarinassaan keskeistä, Tulvaniitty ei kerro juuri lainkaan monikulttuurisen identiteetin ongelmista. Juurettomuutta voi aiheuttaa esimerkiksi vanhempien rakkauden puute tai se, että vanhemmat ovat salanneet lapseltaan olennaisia tietoja tämän taustasta.
Ihailen Lahirin tapaa kirjoittaa ja kertoa tarinoita, mutta en nauttinut Tulvaniityn lukemisesta yhtä paljon kuin esimerkiksi Tämä siunattu koti -novellikokoelman. Rakkauden puute hallitsi päähenkilöiden elämää voimakkaasti ja olin lukiessani lähes koko ajan surullinen heidän puolestaan. Täysin vailla rakkautta ja onnea ei yhdenkään päähenkilön elämä onneksi sentään ollut.
Yhtä kaikki Tulvaniitty on hieno teos, jota voin suositella varsin monenlaisille lukijoille.
 |
| Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (Tammi 2014) Alkuteos The Lowland ilmestyi 2013. Tämä kirja on saatu kustantamolta arvostelukappaleena. |
Uusin maa 
Muut lukemalla valloitetut maat 
Tuo Lahirin oma näkemys psykologisesta juurettomuudesta on merkittävä. Se on toistunut monissa keväällä lukemissani kirjoissa (Handke, Rinnekangas jne.). En ole lukenut novellikokoelmaa Tämä siunattu koti, joten minun pitää paneutua siihen. Pidin Lahirin kirjasta kovasti.
VastaaPoistaPsykologisen juurettomuuden teema on kiinnostava, ja siitä saa varmasti paljon irti varsin monenlaisessa kaunokirjallisuudessa.
PoistaMinä luin Lahirilta ensimmäisenä Tämän siunatun kodin ja se on yhä suosikkilahirini, vaikka olen pitänyt hänen muistakin teoksistaan. Myös Pulizer-palkintoraati arvosti teosta. Suosittelen lämpimästi!
Tarinaa ei voi sanoa onnelliseksi, sillä rakkaudettomuus vaikuttaa niin laajasti kaikkeen. Pidin kiinnostavana sitä, miten kirjassa tuodaan esille menneisyyden vaikutus nykyhetkeen, muutenkin Lahiri kuvaa henkilöitään ja kirjansa maailmaa hienosti.
VastaaPoistaTämä siunattu koti ei ole vielä minun eteeni osunut. Pitäisi varmaan siihen joskus tarttua.
Olen ihan samaa mieltä, rakkaudettomuus tosiaan vaikuttaa kirjan henkilöiden elämään todella laajasti. Lahiri on taitava henkilökuvaaja ja maailmojen maalaaja. Hän arvelee itse sen johtuvan siitä, että hän on aika ujo ja syrjäänvetäytyvä, joten hän keskittyy tarkkailemaan ihmisiä sen sijaan, että olisi itse huomion keskipisteenä.
PoistaSuosittelen lämpimästi Tätä siunattua kotia. Siinä on monta todella vaikuttavaa novellia.
Olin aikonut lukea Tulvaniityn jossain vaiheessa, koska haluan lukea jotakin Lahirilta. Arviosi luettuani taidankin vaihtaa sen tuohon novellikokoelmaan. Kuulostaa jotenkin houkuttelevammalta.
VastaaPoistaTästä siunatusta kodista on hyvä aloittaa. Jos ihastuu siihen, voi jatkaa vaikka Tulvaniityllä. Rakkauden puutteen teema ei varmasti tunnu joka elämäntilanteessa ihan yhtä masentavalta
Poista