Voiko ihminen vihata toista niin
paljon, että aiheuttaa vihallaan maanjäristyksen? Jos on kantanut
sisällään kiveä kymmeniä vuosia, voiko taakasta vielä vapautua?
Haruki Murakamia on kehuttu minulle
paljon, mutta en ole vielä saanut tartuttua yhteenkään hänen
romaaniinsa, vaikka tarkoitus on ollut. Niinpä ensi kosketukseni
hänen tuotantoonsa tuli Suomen Grantan kakkososassa julkaistun
novellin kautta. Novelli oli upea.
Nimestään huolimatta Thaimaa ei
oikeastaan kerro Thaimaasta, vaikka novellin tapahtumat sinne
sijoittuvatkin. Se kertoo japanilaisesta Satsukista, joka lomailee
viikon Thaimaassa ja kohtaa siellä ihmisen, joka auttaa häntä
käsittelemään menneisyytensä taakkaa.
Onnistuneen novellin taika on usein
siinä, että se on arvoituksellinen, mutta arvoitus on silti
ratkaistavissa: lukijalle kerrotaan riittävän vähän mutta silti
riittävästi. Jos kertoo liikaa, novellista tulee liian
suoraviivainen ja tylsä. Jos kertoo liian vähän, lukija ei saa
tarinan juonesta kiinni eikä ymmärrä, mistä novelli oikeastaan
kertoi. Tämän tasapainon löytäminen on yllättävän vaikeaa.
Thaimaassa arvotuksellisuutta oli
mielestäni juuri oikeassa suhteessa. Lukijan uteliaisuus herätettiin
jo alkuvaiheessa tarinaa ja uteliaisuutta tyydytettiin vähä vähältä
tarinan edetessä - mutta kaikkea ei lopultakaan paljastettu, vaan
lukijalle jäi vielä novellin päätyttyäkin tulkinnan varaa.
Thaimaan luettuani olin entistä
kiinnostuneempi tutustumaan myös Murakamin romaaneihin.
Thaimaa oli varsin erityylinen kuin
monet muut Suomen Grantan kakkososan novellit ja romaanikatkelmat.
Grantan teema oli tällä kertaa Outo, ja monissa novelleista oli
ahdistava tunnelma. Thaimaa ei mielestäni ollut mitenkään outo
novelli eikä siinä tapahtunut erityisen outoja asioita.
Suomen Grantan syksyllä ilmestynyt
kolmososa keskittyy nuoriin kotimaisiin kirjailijoihin. En ole
lukenut sitä, mutta olin syyskuussa Helsingissä pidetyllä
Granta-klubilla, jossa Johanna Holmström, Riikka Pulkkinen ja Miina
Supinen lukivat ääneen katkelmat omista Granta kolmosessa
ilmestyneistä teksteistään. Sen perusteella kolmas Granta vaikutti
kiinnostavalta, vaikka aiempia osia lukiessani olen ollut
kiinnostuneempi käännösteksteistä kuin kotimaisista.
Ensi keväänä ilmestyvän Suomen
Granta nelosen teema on kuulemma seksi. Odotan mielenkiinnolla,
näkyykö teema siinä numerossa johdonmukaisemmin jokaisessa
tekstissä kuin aikakauskirjasarjan kahdessa ensimmäisessä osassa.
Granta 2: Outo (Otava 2014) |
Minä pidin Suomen Grantan kakkosesta ykkösosaa enemmän. Kolmonen on hyllyssä, mutta en ole ehtinyt sitä lukemaan. Aiemmin en ollutkaan kuullut nelosen teemasta. Kiinnostavaa.
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaMinulla on molemmista vielä monta tekstiä lukematta, joten en oikeastaan pysy sanomaan, kummasta pidän enemmän. Konseptista olen joka tapauksessa innostunut.
Seuraavan Grantan kirjoittajista on kerrottu Otavan uutuuskirjoja esittelevässä esitteessä, jota voi lukea täällä:
http://issuu.com/otavankirjat/docs/otavan_uutiset_1_2015/16
Kiitos linkistä! Nelonen alkoi kiinnostaa entistä enemmän, mukana on innostavia nimiä.
Poista