Bloggaajan ja yritysten yhteistyöstä, osa 2: Käytetyt arvostelukappaleet

Kirjoitin pari viikkoa sitten täällä bloggaajan ja yritysten yhteistyöstä. Pohdin silloin muun muassa sitä, pitäisikö blogikirjoituksiin aina merkitä, mikäli bloggaja on saanut kirjan kustantamolta arvostelukappaleena.

Olin aluksi sitä mieltä, ettei merkitseminen ehkä välttämättä olisi tarpeellista, mutta kirjoitukseeni tulleiden kommenttien jälkeen muutin mieltäni. Päätin, että merkitsen vastedes tiedon arvostelukappaleista kirjan kansia esittävien kuvien kuvateksteihin, joissa muutenkin kerron olennaisia kirjaan liittyviä taustatietoja.

Tällä viikolla asiaan otti kantaa myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Virasto julkisti ohjeet siitä, miten yritysten tulee ottaa kuluttajansuojalainsäädäntö huomioon mainostaessaan tuotteitaan blogeissa. Ohjeet koskevat myös ammattibloggaajia, jotka tekevät yhteistyötä yritysten kanssa. Me harrastajabloggaajat emme kuulu Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallan piiriin, mutta virasto esitti kainon pyynnön, että mekin noudattaisimme silti samoja ohjeita. Pyyntöön on mielestäni aiheellista suostua, sillä piilomainonnan välttäminen on kaikkien yhteinen etu.

Kirjasfääri-blogissa purettiin heti samana päivänä viraston ohjeet auki kirjabloggaajan kannalta. Ohje on selkeä: arvostelukappaleet on merkittävä jokaiseen blogimerkintään erikseen. Asiassa ei liene siltä osin enää mitään epäselvää.

Aloin kuitenkin pian pohtia uutta ongelmaa: miten suhtautua käytettyihin arvostelukappaleisiin? Ammattibloggaaja Outi Pyy otti kantaa myös tähän puhuessaan Suomen Blogimedian taannoisessa lehdistötilaisuudessa, johon parin viikon takainen kirjoitukseni perustui. Hänen esimerkkinsä oli muotiblogien maailmasta: Jos bloggaaja on saanut vuosi sitten arvioitavaksi farkut ja kirjoittanut niistä blogiinsa silloin, täytyykö farkkujen alkuperä mainita uudelleen, jos ne näkyvät uutta jakkua esittelevässä kuvassa? Pyyn kanta oli, että vanhat arvostelukappaleet muuttuvat bloggaajan omaisuudeksi. Hän ei pitänyt tarpeellisena mainita jakkukuvan yhteydessä, että farkut oli aikoinaan saatu niiden valmistajalta.

Ajattelin ensin, ettei kysymys ollut olennainen kirjabloggaajan kannalta. Kirjasta kirjoitetaan yleensä vain yksi arvio. Myöhemmin tajusin kuitenkin, että sillä on sittenkin merkitystä. Bloggaaja voi saada käytetyn arvostelukappaleen lahjaksi esimerkiksi toiselta kirjabloggaajalta, joka on jo kirjoittanut kirjasta omaan blogiinsa, eikä halua pitää kirjaa. Arvostelukappaleen voi myös saada lainaksi. Työpaikallani STT-Lehtikuvan uutistoimituksessa on valtavat määrät kirjojen arvostelukappaleita, jotka on lähetetty kulttuuritoimituksellemme. Lainasin sieltä esimerkiksi Tarquin Hallin kirjan Vish Puri &kadonneen palvelijattaren tapaus, josta kirjoitin blogimerkinnän syyskuussa. Pitäisikö kyseiseen blogikirjoitukseen siis merkitä, että lukemani kirja oli arvostelukappale?

Ajattelin ensin, että pitäisi, mutta sitten aloin kallistua päinvastaiselle kannalle. En työskentele kulttuuritoimittajana, joten kirjaa ei ollut lähetetty minulle. Minun ja kustantamon välille ei muodostunut minkäänlaista suhdetta siitä, että lainasin kirjan töistä. Sama koskee tilannetta, jossa bloggaaja saa käytetyn arvostelukappaleen lahjaksi. Bloggaaja ei ole saanut kustantamolta mitään eikä kustantamo edes tiedä kirjan olevan hänellä.

Olennainen kysymys on, onko arvostelukappaleena oleminen tietyn niteen pysyvä ominaisuus. Joskus niteet merkitään esimerkiksi leimasimella arvostelu- tai työkappaleiksi, jolloin leima pysyy kirjassa ikuisesti. Muistan nähneeni tällä tavoin leimattuja kirjoja myynnissä antikvariaateissa 80- ja 90-luvulla. Oman työurani aikana tai blogatessani en ole vastaavaan tapaan törmännyt. Jos arvostelukappaleena kustantamosta lähteneen kirjan ajatellaan pysyvän arvostelukappaleena ikuisesti, merkintä tietysti kuuluisi blogimerkintöihin myös silloin, kun käytetty arvostelukappale on saatu lahjaksi, lainattu tai ostettu antikvariaatista.

Minusta tuntuu kuitenkin, että tällainen tulkinta sivuuttaa sen, mikä arvostelukappalekeskustelussa on olennaista. Arvostelukappalemerkintöjen tarkoitus on auttaa lukijaa arvioimaan blogin luotettavuutta. Sen kannalta olennaista ei ole se, mistä kirja on alun perin tullut, vaan se, mitä kautta se on bloggaajalle päätynyt: se, liittyykö blogimerkintään bloggajan ja yrityksen yhteistyötä. Tämän vuoksi olen kallistumassa sille kannalle, ettei muualta kuin suoraan kustantamolta tulleisiin käytettyihin arvostelukappaleisiin ole tarpeen eikä tarkoituksenmukaista panna arvostelukappalemerkintää.

Mitä mieltä te olette?