Kun yhteiskunnassa on selvästi jotain
pielessä, jotkut omistavat elämänsä taistelulle asioiden
parantamiseksi. Toiset yrittävät vain elää mahdollisimman hyvän
elämän huonoista oloista huolimatta. Kirjoja kirjoitetaan yleensä
ensimmäiseen ryhmään kuuluvista. Tyttäreni Zenzele keskittyy
jälkimmäiseen.
Tyttäreni Zenzele on zimbabwelaisen
äidin kirje tyttärelleen, joka opiskelee Yhdysvalloissa. Äiti
haluaa kertoa tyttärelle kaikesta, mikä hänelle on tärkeää. Hän
kuvaa oman elämänsä vaiheita, pohtii Afrikkaa ja afrikkalaisuutta,
paljastaa asioita, jotka salasi tyttären asuessa vielä kotona.
Kirja on kirjoitettu 90-luvulla, ja sen
huomaa selvästi. Kirjettä kirjoittava äiti on sukupolvea, joka on
syntynyt valkoisten hallitsemaan Rhodesiaan ja elänyt ajan, jolloin
eurooppalaiset olivat vallassa ja sortivat paikallista väestöä.
Mustien ja valkoisten suhde toisiinsa Afrikassa siirtomaavallan
aikana ja sen päätyttyä on yksi kirjan pääteemoista. Teemaa
käsiteltiin ymmärtääkseni tuon ajan afrikkalaisessa
kirjallisuudessa paljon, mutta tällä vuosituhannella siitä
kirjoittaminen on koettu vanhanaikaiseksi. Siirtomaavallan ajan
traumojen käsitteleminen kirjallisuuden keinoin on varmasti ollut
tarpeellista aikanaan, mutta mielestäni on todella hyvä, että
afrikkalaiset nykyromaanit keskittyvät muihin teemoihin. Muuten
kirjallisuuden antama kuva Afrikasta jäisi surullisen
yksipuoliseksi.
Vaikka Tyttäreni Zenzele tuntui
minusta vanhanaikaiselta verrattuna hiljattain lukemiini 10-luvun
afrikkalaisiin teoksiin, pidin kirjasta silti. Zimbabwe itsenäistyi
muutamaa kuukautta ennen syntymääni, joten tiedän siirtomaavallan
ajan Rhodesiasta vain sen, mitä olen lukenut kirjoista. Tämän
kirjan luettuani tiedän siitä paljon enemmän kuin aikaisemmin.
Teksti oli tyyliltään kaunista ja
soljuvaa. Pidin siitä, ettei päähenkilö ollut itse suuri
vapaustaistelija, vaan hänen tarinansa kertoi ihan tavallisten
ihmisten arjesta rotusorron ja itsenäisyystaisteluiden aikana.
Sivuhenkilöiden joukossa oli taistelijoitakin, ja sen myötä
Zimbabwen Rhodesian-ajan historiasta välittyi monipuolinen kuva.
Tyttäreni Zenzele oli ennen kaikkea
koskettava kirja. Suosittelen sitä Afrikan historiasta
kiinnostuneille, jotka eivät ole lukeneet kyllästymiseen saakka
siirtomaavallan ajoista.
Kiitokset Kirjoista-blogin Merenhuiskeelle, jonka lukuvinkkilistalta tämän kirjan poimin.
J. Nozipo Maraire: Tyttäreni Zenzele (WSOY 1999) Alkuteos Zenzele: A Letter for my Daughter ilmestyi 1996. |
Osallistun tällä kirjalla Afrikan tähti -lukuhaasteeseen.
Tähän kirjaan pitää ehdottomasti tutustua. Kirjoitin juuri ensimmäisen blogitekstini niin ikään zimbabwelaisesta kirjasta, ie. NoViolet Bulawayon kirjasta "We need new names".
VastaaPoistaMukavaa, että kiinnostuit kirjasta. Olet selvästikin kiinnostunut afrikkalaisesta kirjallisuudesta; täytyykin pitää blogiasi silmällä lukuvinkkien toivossa. Tervetuloa bloggaajaksi!
PoistaKiitos tervetulotoivotuksesta.
VastaaPoista