Lukumatkoja kauas ja lähelle

Blogissa esitellyt kirjat ja maat

Blogissa esitellyt kirjat ja maat
Klikkaamalla karttamerkkiä saat suoran linkin kyseistä maata käsittelevään blogitekstiin. Pääset tutustumaan tarkemmin valitsemasi alueen kirjoihin zoomaamalla karttaa +-merkillä ja liikkumalla kartalla hiirellä sen vasenta nappia pohjassa pitäen. Kirjoista on myös maanosittain ja maittain järjestetty lista.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Argentiina - María Cecilia Barbetta: Muodistamo los Milagros

Leskiäiti, joka haluaa suojella tytärtään rakkaudelta. Ensirakkauden sokaisema oleva nuori ompelijatar. Hääpukua ompelimosta teettävä ystävätär, jonka sulhasen nimi sattuu olemaan ompelijattaren rakastetun nimen anagrammi.

Odotin Muodistamo los Milagrosilta paljon. Takakansiteksti lupasi muun muassa seuraavaa: "Muodistamo los milagros on ristipistotyö, jossa jokainen pisto on tärkeä osa kokonaisuutta. Pienet merkit ja vihjeet saavat lukemaan Marianan tarinaa tarkasti." "Romaani on naisten tarinoista koostuva loistelias tilkkutäkki, jossa kaikki menee suloisesti sekaisin ja kankaiden valkoiset ja mustat pilkut sekoittuvat toisiinsa." "Maagisesta realismista ja telenovelasta ponnistava romaani kertoo naisista, heidän rupattelustaan ja juoruistaan, pianonsoitosta ja leivoksista, joita he nauttivat iltapäivän hitaina tunteina. Koruompeleen lailla kaunis kirja on täynnä mystisiä paikkoja ja vihjeitä."

En kuitenkaan ollut sopivassa mielentilassa lukemaan tätä kirjaa. Aloitin sen jo joitain kuukausia sitten, mutta se jäi minulta pitkäksi aikaa kesken. Nyt luin sen lyhyessä ajassa loppuun, mutta se ei edelleenkään onnistunut tempaisemaan minua kunnolla mukaansa.

Kirjassa on paljon asioita, jotka näyttävät aluksi täysin irrallisilta kokonaisuudesta. Kerronnan katkaisee milloin radio-ohjelma Bermudan kolmiosta, milloin ote Marianan isävainaan muistivihosta, jossa kuvaillaan rukoilijasirkkojen parittelutapoja. Takakansitekstin perusteella luotin siihen, etteivät nämä näennäisen irralliset asiat olisi irrallisia, vaan niillä olisi oma merkityksensä tarinan kokonaisuudessa. Niiden merkitys ei kuitenkaan auennut ainakaan nykyisessä mielentilassani minulle kirjaa noin vain lukemalla, vaan niitä olisi pitänyt analysoida erikseen.

Kirjassa on tekstin lisäksi kuvia. Jokaisella luvulla on oma kuvansa, jolle on annettu selittävä nimi. Kuvat liittyivät usein selvästi luvun asioihin, mutta eivät itse päätarinaan vaan juuri niihin irrallisilta tuntuviin asioihin, joiden merkitystä kokonaisuuden kannalta en pystynyt näkemään. Kuvissa oli esimerkiksi perhosten siipiä, Artemis-patsas, Liisa Ihmemaassa -kirjan kaalimato vesipiippuineen ja Wonder Woman -sarjakuvalehden kansi, jossa Wonder Woman ja hänen äitinsä tuomitaan kuolemaan. Jos olisin jaksanut tulkita huolellisesti kirjan näennäisen irrallisia vihjeitä, kuvissa olisi varmasti ollut paljon pohdittavaa.

Saattaisin pitää Muodistamo los Milagrosista, jos lukisin sen lomalla virkein aivoin. Parhaimmillaan se olisi varmaankin yhdessä ystävän kanssa tai lukupiirissä luettuna niin, että tarinan ymmärtämiseen vaadittavaa salapoliisintyötä ei tarvitsisi tehdä yksin, vaan toinen toistaan kummallisempien viittausten merkitysestä voisi keskustella jonkun kanssa. Uskon, että voisin nauttia kirjan kansiensa väliin kätkemän mysteerin selvittämisestä, jos olosuhteet olisivat oikeat.

Tästä ensimmäisestä lukukerrasta en kuitenkaan saanut kovin paljon irti. Sanoisin, että Muodistamo los Milagrosia ei kannata edes avata, jos on esimerkiksi töiden takia jo valmiiksi väsynyt ja aivot ovat kuormittuneet. En muista, koska olisin viimeksi ollut kirjan loppuun luettuani näin totaalisen pihalla siitä, mitä tarinassa oikeastaan tapahtui ja mitä suurin osa lukemastani merkitsi.

Lukumatkana Muodistamo los Milagros ei ole erityisen kiinnostava, sillä Buenos Aires tai argentiinalaisuus eivät ole siinä kovin merkittävässä asemassa.

Suosittelen kirjaa virkeälle lukijalle, jonka tekee mieli heittäytyä tulkitsemaan arvoituksia. Katsotaan, kirjoitanko joskus vielä samasta kirjasta toisenkin blogitekstin sitten, jos olen lukenut sen uudelleen toisenlaisessa mielentilassa.


María Cecilia Barbetta: Muodistamo los Milagros (Atena 2010)
Alkuteos Änderungsschneiderei los Milagros ilmestyi 2008.




 


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

El Salvador - Horacio Castellanos Moya: The She-Devil in the Mirror (La Diabla en el Espejo)

Kun salvadorilaisen seurapiirirouvan Lauran paras ystävä murhataan raa'asti, Laura joutuu ajattelemaan monta asiaa uudelleen. Minkälainen nainen ystävä oikeastaan oli? Entä Laura itse, onko hän sellainen ihminen, kuin on halunnut uskoa olevansa?

Tavallisten salvadorilaisten arki on hyvin kaukaista eliittiin kuuluvalle Lauralle, joka ei koskaan ostaisi katukeittiöstä kansallisruoka pupusaa (täytettyä maissitaikinalättyä) vaan suosii eurooppalaishenkisen kahvilan leivoksia.
La Diabla en el Espejo (joka suomentuisi Naispaholainen peilissä) on ystäänsä surevan naisen hengästyttävä monologi. Kirja on jaettu muutamaan lukuun, mutta niiden sisällä ei ole lainkaan kappalejakoja, vaan Lauran tajunnanvirta jatkuu kunkin luvun alusta loppuun vailla minkäänlaisia taukoja. Kirja on kuitenkin mukaansatempaava, joten kun tajunnanvirtaan tottuu, lukeminen sujuu yllättävän kevyesti tauottomuudesta huolimatta.

Päällisin puolin kirja on hyvin pinnallinen. Laura ja hänen kuollut ystävänsä Olga Maria kuuluvat El Salvadorin varakkaaseen eliittiin, jonka elämä vaikuttaa olevan kuin suoraan saippuasarjasta. Eliitin piirit ovat erittäin pienet: kaikki Lauran ja Olga Marian ystävät ja tuttavat tuntuvat käyneen saman yksityiskoulun ja tunteneen toisensa siitä lähtien. Skandaaleja riittää, kun mahdolliset rakastajat ovat niin vähissä, että jokainen kajoaa ennen pitkää jonkun tuttunsa puolisoon.

Skandaalinkäryinen ihmissuhdesoppa saa kuitenkin syvyyttä siitä, että sen näyttämönä on El Salvador sarvineen ja hampaineen. Raa'an sisällissodan jälkeinen poliittinen tilanne vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin niin paljon, että Laura tulee viitanneeksi siihen tämän tästä, vaikka hän ei koekaan olevansa kiinnostunut politiikasta. Castellanos Moya ujuttaa poliittisia sivuhuomioita taitavasti ihmissuhdedraaman sekaan ja onnistuu tekemään romaanistaan yhteiskunnallisen kuin huomaamatta.

Uskonto ja politiikka sekoittuvat sisällissodan jälkeisessä El Salvadorissa herkästi. Kirjassa Laura kihisee raivosta, kun messun Olga Marian muistoksi toimittaa pappi, joka Lauran käsityksen mukaan on pelannut poliittista peliä Olga Marian ystävää vastaan. Kun vierailin San Salvadorissa 2012, joukko mielenosoittajia oli linnoittautunut yhteen keskustan tunnetuimmista kirkoista. Oppaani mukaan he arvelivat olevansa kirkossa turvassa poliisilta, joka saattaa hajoittaa mielenosoituksia kovin ottein.
Yhteiskunnallisuutta kirjaan tulee myös siitä, miten Laura suhtautuu maamiehiinsä. Hän ottaa etuoikeutetun asemansa täysin annettuna ja puhuu muista kuin eliittiin kuuluvista salvadorilaisista alempina olentoina. Maan pääkaupungissa San Salvadorissa kaupunginosien välillä on räikeät erot: rikkaat eristäytyvät omiin eliittikaupunginosiinsa, joihin tavallisella kansalla ei ole pääsyä. Laura tuo tämän selkeästi esiin närkästymällä aina, jos joutuu ajamaan tavallisen kansan kaupunginosan läpi tai jopa suorastaan astumaan ulos autosta muualla kuin "kunniallisilla alueilla, joissa me asumme".

Rikkaiden asuinalueilla talot ovat valtavia ja niitä ympäröivät aidat korkeita.

Laura valittelee kirjassa jatkuvasti kuumuutta ja sitä, ettei kaikissa hänen suosikkipaikoissaan ole ilmastointia. Monen salvadorilaisen työpaikalla helteeltä eivät suojaa edes seinät.
Lauran ystävän lapsilla on lastenhoitaja, mutta moni muu salvadorilainen vanhempi joutuu ottamaan lapsensa mukaan töihin.
Yhteiskunnallisuuden lisäksi kirja on yksilöpsykologisesti mielenkiintoinen kurkistus Lauran mieleen. Tätä puolta kirjasta on kuitenkin vaikea analysoida sen enempää paljastamatta juonesta liikaa.

Horacio Castellanos Moyan teoksia ei valitettavasti ole ainakaan vielä suomennettu, mutta La Diabla el el Espejo ja muutamia muita niistä on käännetty englanniksi.

Suosittelen kirjaa lukijoille, jotka pitävät piiloyhteiskunnallisista ihmissuhdedraamoista.

Horacio Castellanos Moya: La Diabla en el Espejo (Linteo Narrativa 2000)
Kirja on ilmestynyt englanniksi käännettynä nimellä The She-Devil in the Mirror vuonna 2009.











Osallistun tällä kirjalla ¡Hola, español! -lukuhaasteeseen.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Turkki (Kurdialueet) - Elif Shafak: Kunnia

Vaaleanpunainen Kohtalo ja Kylliksi Kaunis. Sellaiset nimet kaksostytöt saivat vanhemmiltaan. Kumpikaan nimi ei ollut enne.

Kunnia on kirja kunniaan liittyvästä väkivallasta. Miehistä, jotka kokevat velvollisuudekseen tehdä veritekoja, joita eivät koskaan voi antaa itselleen anteeksi. Naisista, joille rakkaus voi koitua kuolemaksi.

Kirjan alku oli houkutteleva. Miten voisi olla kiinnostumatta kaksosista, jotka saavat nimeksi Vaaleanpunainen Kohtalo ja Kylliksi Kaunis? Tarina oli kuitenkin hyvin synkkä eikä enää alun jälkeen temmannut mukaansa niin paljon kuin olisin toivonut.

Keskeisiä hahmoja oli ehkä liikaa. Kaksosten lisäksi Kunnia kertoo Vaaleanpunaisen Kohtalon eli Pemben aviomiehen ja hänen kaikkien kolmen lapsensa tarinan. Varsinkaan Pemben miehestä en olisi halunnut lukea niin paljon. En missään vaiheessa pitänyt hänestä eikä hänen tarinansakaan kiinnostanut minua suuremmin. Se oli jotenkin klisheinen. 

Kirja kertoi paitsi monesta eri henkilöstä myös useammasta hyvin erilaisesta kulttuurista. Iso osa siitä sijoittuu 70-luvun Lontooseen, jossa Pemben kuopuksen Yunuksen nuoruus kuluu punkkareiden parissa. Shafak kuvaa punkkareiden elämää ansiokkaasti, mutta heistä kertovat osuudet jäivät minusta aika irrallisiksi muusta tarinasta.

Kirjassa oli kuitenkin paljon sellaista, mistä pidin. Kunniaan liittyvä väkivalta on aiheena tärkeä mutta vaikea, ja Shafak onnistui mielestäni käsittelemään sitä hienolla tavalla. Erityisen arvokkaana pidin sitä, että kirja näytti paitsi naisten karmean aseman myös sen kärsimyksen, joka väkivaltaan lietsova kunniakulttuuri voi miehille tuottaa. Kunnian kaikki hahmot ovat kulttuurinsa uhreja. Kun väkivallan ihannoiminen on syvällä kulttuurissa, voittajia ei ole.


Elif Shafak: Kunnia (Gummerus 2013)
Alkuteos Honour ilmestyi 2012.
Tämä kirja on saatu kustantamolta arvostelukappaleena.
Osallistun tällä kirjalla Hei, me lusitaan -lukuhaasteeseen.

Haaste ja tunnustus




Kirjojen lumo -blogin Mia lähetti jo pari viikkoa sitten minulle haasteen ja tunnustuksen. Tarkoitukseni oli vastata heti, mutta tässä sitä ollaan.

Haasteen ja tunnustuksen mukana ei tullut erikseen ohjeita, vain pyyntö vastata kymmeneen kysymykseen. Ilmeisesti tarkoitus on haastaa sellaisia blogeja, joille haluaa antaa tunnustuksena yllä olevan unikkokuvan. Kiitoksia siis Mialle! Ja pahoittelut vastauksen viipymisestä.

Tänään sain haasteen myös Pähkinäkukkula-blogin Marjaanalta ja päätin vastata samalla kertaa molempien kysymyksiin. Kiitokset myös Marjaanalle!

Näihin kysymyksiin Mia toivoi minulta vastausta:

1. Mitkä kirjat sinulla on kesken?

Elif Shafakin Kunnia, Auli Leskisen Petojen aika ja Heikki Aittokosken Narrien laiva. Olin aikonut lukea kaikki kolme loppuun ennen Blogistanian parhaat kirjat -äänestyksiä, mutta se jäi pelkäksi haaveeksi yllättävän työmatkan vuoksi.

2. Kirja jonka voisit lukea aina uudelleen ja uudelleen?

Giovanni Guareschin Isä Camillo -kirjat. Niiden lämmin huumori kestää vaikka kuinka monta lukukertaa.

3. Kirja johonka petyit?


4. Jos saisit lukea vain yhden kirjailijan kirjoja koko loppuelämäsi, kenet valitsisit?

Varmaan Isabel Allenden, mutta olisi kyllä todella traagista joutua rajoittamaan lukemisensa vain yhteen kirjailijaan.

5. Luetko paljon runoja?

En oikeastaan.

6. Rakkain muisto lapsuudestasi liittyen kirjoihin/lukemiseen?

Riemu, jota tunsin, kun huomasin lukeneeni vahingossa ihan itse kokonaisen kirjan. Olin nelivuotias ja kirja oli joku Pupu Tupuna -sarjasta. Muistin, että sarjan yhdessä tietyssä kirjassa oli kohta, jossa sanottiin, että isäpupu ei ollut uskoa pitkiä korviaan. Se oli minusta hauskasti sanottu ja halusin jostain syystä löytää sen kirjasta. Lause oli kirjan viimeisellä sivulla ja kun vihdoin löysin sen tajusin, että olin lukenut kirjan alusta loppuun. Se tuntui valtavalta saavutukselta.

7. Maa josta et ole lukenut mitään mutta haluaisit?

Näitä maita on tietysti todella monta, koska yritän lukea jokaisesta maasta jotain :) Erityisesti mieleen tulee Guatemala, sillä pidin maasta todella paljon, kun kävin siellä, mutta en ole silti koskaan lukenut mitään sinne sijoittuvaa. Olen toistaiseksi löytänyt ainoastaan sellaisia Guatemala-kirjoja, joissa kerrotaan maan historian synkimmistä vaiheista. Lukisin ehkä mieluummin ihan tavallisten ihmisten arjesta nyky-Guatemalassa.

8. Kirja jota et haluaisi koskaan lukea?

Joseph Conradin Pimeyden sydän vaikuttaa sellaisella tavalla ahdistavalta kirjalta, että jätän sen mieluummin väliin. Myöskään kauhukirjallisuudesta en ole koskaan ollut innostunut.

9. Miksi pidät kirjablogia/blogia?

Rakastan sekä lukemista että kirjoittamista, joten nautin kirjablogin pitämisestä. Uutistoimittajana olen tottunut kirjoittamaan työkseni, mutta tällä hetkellä olen esimiestehtävissä, enkä siksi ehdi juuri koskaan tehdä kirjoitustyötä. Ehdin jo kaivata kirjoittamista, kunnes keksin perustaa tämän blogin. Pidän myös bloggaamisen yhteisöllisyydestä kuten tällaisista haasteista.

10. Kirja jota voisit/haluaisit suositella kaikille?

Näitä on lukuisia. Tuoreimpana erityisen suositeltavana lukuelämyksenä mieleen tulee Taiye Selasin Ghana ikuisesti, joka sijoittui kolmanneksi Blogistanian Globalia -äänestyksessä. Toinen kirja, jota usein suosittelen ihmisille, on Gaile Parkinin Kigalinkakkukauppa.


Nämä kysymykset sain puolestaan Marjaanalta:

1. Missä on maailman paras kirjakauppa? Sellainen missä olet käynyt tai minne haluaisit päästä.

Tämä on vaikea kysymys. Maailmassa on varmasti paljon ihania kirjakauppoja, joiden olemassaolosta en edes tiedä. Niistä kirjakaupoista, joissa olen käynyt, Helsingin keskustan Akateeminen on suosikkini.

2. Mikä on bravuurisi keittiössä?


Ehkäpä meksikolainen lime-kanakeitto tai kambodzalainen amok-kala.

3. Mikä on kirjakokoelmasi kummallisin tai muuten vain oudoin hankinta?

Baskin kielen espanjankielinen kielioppi, jota olen jopa lukenut huvikseni, vaikka en osaa kuin pari lausetta baskia.

4. Minkä kevään 2014 uutuuskirjan odotat erityisesti saavasi käsiisi? Jos odotat.

Katherine Pancolilta on luvassa uusi trilogia, jonka kaikki kolme osaa ilmestyvät ainakin alkukielellä tänä vuonna. Niitä odotan todella innolla, sillä pidin aivan valtavasti Krokotiilin keltaisista silmistä, Kilpikonnien hitaasta valssista ja Central Parkin oravista.

5. Onko jokin elokuva tai TV-sarja ollut parempi kuin kirja, jonka pohjalta se on tehty?

Ei tule heti mieleen. Yleensä kirja on minusta aina parempi.

6. Haluatko suositella joitakin seuraamiasi blogeja -muita kuin kirjablogeja?

Seuraan lähinnä kirjablogeja. Optimistin lapsettomuusblogi on minusta koskettava. Lisäksi tulee mielee
Kinuskikissan leivontablogi, mutta sitäkään en seuraa säännöllisesti.

7. Missä maassa kirjoitetaan mielenkiintoisimmat tarinat? Eli mistä tulevat mielestäsi parhaat tarinankertojat?


Pidän erityisesti latinalaisamerikkalaisesta tarinankerronnasta, mutta en taida osata nimetä yhtä tiettyä maata.

8. Millainen kirjan kansi viehättää sinua? Kiinnitätkö huomiota väreihin, kuviin? Vai etkö huomaa kantta ollenkaan?

Mieleeni tulee ensimmäiseksi alla oleva Elif Shafakin Kunnia-kirjan kansi. Kirja on minulla parhaillaan kesken ja olen moneen otteeseen ihaillut sen kantta. Päähuiviin pukeutuneen naisen yksivärinen kasvokuva on vaikuttava varjoineen. Pidän myös kannen värimaailmasta, joka on pääosin hillitty mutta jossa on pilkahdus pinkkiä seassa kirjailijan nimessä ja kansipaperin alta pilkottavissa pahvikansissa. Taustalla oleva tapettikuvio on mukavan eksoottinen ja pidän siitä, että naisen kuva on soikionmallisissa, peiliä muistuttavissa kehyksissä.





9. Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieleinen ystävä?

Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisten silmien ja sen jatko-osien Josephine. Hän on sympaattinen, ystävällinen ja hyväntahtoinen mutta silti vahva nainen. Kaiken muun hyvän lisäksi hän on kirjailija :)

10. Minkä kirjan lopetus (loppuratkaisu tai viimeiset lauseet) on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Aikataulukon arvoitus.


Moni on jo haasteen saanutkin, mutta haluaisin silti antaa kukkatunnustuksen eteenpäin ja haastaa 
Kirjoista-blogin Merenhuiskeen

vastaamaan näihin kysymyksiin:
1. Onko joku kirja muuttanut ratkaisevasti sitä, minkälaisia kirjoja luet, esimerkiksi saanut sinut innostumaan uudenlaisesta kirjallisuuden alalajista? Mikä kirja ja miksi?
2. Missä kirjassa on mielestäsi erityisen hyvä ensimmäinen lause?
3. Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieluisa ystävä?
4. Mikä on rakkain kirjoihin liittyvä lapsuusmuistosi?
5. Mistä maasta tai maanosasta peräisin olevia kirjoja luet mieluiten?
6. Mitä kotimaista kirjaa suosittelisit kaltaiselleni lukijalle, joka lukee kotimaista kirjallisuutta aivan liian vähän?
7. Mitä kirjaa et haluaisi koskaan lukea ja miksi?
8. Mikä on kirjakokoelmasi oudoin kirja?
9. Kenen kirjallisen hahmon tarina/kohtalo on jäänyt lähtemättömästi mieleesi?
10. Mikä kirja antoi niin paljon ajattelemisen aihetta, että mietit sitä pitkään vielä luettuasi sen loppuun?

Näin pitkälle tavoite on edennyt

Svalbard Spain United States of America Antarctica South Georgia Falkland Islands Bolivia Peru Ecuador Colombia Venezuela Guyana Suriname French Guiana Brazil Paraguay Uruguay Argentina Chile Greenland Canada United States of America United States of America Israel Jordan Cyprus Qatar United Arab Emirates Oman Yemen Saudia Arabia Iraq Afghanistan Turkmenistan Iran Syria Singapore China Mongolia Papua New Guinea Brunei Indonesia Malaysia Malaysia Tiawan Philippines Vietnam Cambodia Laos Thailand Burma Bangladesh Sri Lanka India Bhutan Nepal Pakistan Afghanistan Turkmenistan Tajikistan Kyrgyzstan Uzbekistan Japan North Korea South Korea Russia Kazakhstan Russia Montenegro Portugal Azerbaijan Armenia Georgia Ukraine Moldova Belarus Romania Bulgaria Macedonia Serbia Bosonia & Herzegovina Turkey Greece Albania Croatia Hungary Slovakia Slovenia Malta Spain Portugal Spain France Italy Italy Austria Switzerland Belgium France Ireland United Kingdom Norway Sweden Finland Estonia Latvia Lithuania Russia Poland Czech Republic Germany Denmark The Netherlands Iceland El Salvador Guatemala Panama Costa Rica Nicaragua Honduras Belize Mexico Trinidad & Tobago Puerto Rico Dominican Republic Haiti Jamaica The Bahamas Cuba Vanuatu Australia Solomon Islands Fiji New Caledonia New Zealand Eritrea Ethiopia Djibouti Somalia Kenya Uganda Tanzania Rwanda Burundi Madagascar Namibia Botswana South Africa Lesotho Swaziland Zimbabwe Mozambique Malawi Zambia Angola Democratic Repbulic of Congo Republic of Congo Gabon Equatorial Guinea Central African Republic Cameroon Nigeria Togo Ghana Burkina Fassu Cote d'Ivoire Liberia Sierra Leone Guinea Guinea Bissau The Gambia Senegal Mali Mauritania Niger Western Sahara Sudan Chad Egypt Libya Tunisia Morocco Algeria
Map Legend: 18%, 49 of 263 Territories
 Uusin maa 
 Muut lukemalla valloitetut maat 


AfghanistanAlbaniaArgentinaAustraliaBotswanaBrazilBhutanCanadaCambodiaSri LankaCongo, Republic of theChinaChileEgyptEl SalvadorFranceGhanaGermanyIndiaClipperton IslandIranItalyCote d'IvoireJamaicaKorea, NorthChristmas IslandMaldivesMexicoNigeriaNew ZealandPeruPakistanRomaniaRwandaSenegalSomaliaSpainSwedenSyriaSwitzerlandThailandTurkeyUgandaUnited KingdomUkraineUnited StatesVietnamSwazilandZimbabwe

Näistä maista kertovia kirjoja blogissani on jo käsitelty.