Isättömänä kasvanut nuori nainen,
joka on päättänyt kostaa biologiselle isälleen. Elämän
kovettama äiti, joka torjuu ainoan suuren rakkautensa.
Yhdysvalloissa koulutettu perijätär, joka hylkää kaiken uskonnon
tähden.
Escapades kertoo kolmesta sukupolvesta
vahvoja bhutanilaisia naisia, jotka tekevät kukin yllättäviä
ratkaisuja ja ohjaavat itse elämänsä suuntaa sen sijaan, että
antaisivat synnyinolojensa sanella sen. Se kertoo paljon myös
Bhutanista ja bhutanilaisuudesta - varsinkin maan epäkohdista ja
ongelmista.
Kirjalla on monia ansioita, mutta siinä
on myös paljon parantamisen varaa. Doji Dhratyul kertoo sen
esipuheessa alkaneensa kirjoittaa kirjaa alun perin harrastuksena.
Myöhemmin hän sai kustannussopimuksen intialaiselta kustantamolta.
En voi olla ihmettelemättä, miksei kustantamo ole vaatinut
käsikirjoitukseen enempää muutoksia ennen teoksen julkaisemista,
koska kirjasta olisi voinut saada todella paljon paremman.
Escapadesin henkilöhahmot ovat
kiinnostavia ja heidän tarinansa on kerrottu mukaansatempaavasti.
Dhratyul onnistuu kertomaan heidän kauttaan lukijalle todella paljon
kotimaansa niistä puolista, joista ulkomaalaiset harvoin kuulevat.
Hän kuvailee maaseudun kovia oloja ja naisten heikkoa asemaa
bhutanilaisessa kulttuurissa sekä kritisoi paikallispoliitikkoja ja
muita kaupunkilaisherroja, jotka käyttäytyvät sikamaisesti
maakuntamatkoillaan.
Erityisen keskeinen teema kirjassa on
järjestelmällinen seksuaalinen väkivalta, jonka uhreiksi maaseudun
naiset joutuvat. Paikallispoliitikot ja muut kaupunkilaisvieraat
edellyttävät vuoristokylissä käydessään, että kaikki
maalaisnaiset huoraavat heille. Kieltäytyminen ei käytännössä
ole mahdollista, ja nuoretkin tytöt pakotetaan makaamaan maksusta
iäkkäiden silmäätekevien kanssa. Jopa seksivalistusvaltuuskunta
valistaa päivät ja pakottaa naisia seksiin yöt.
Toinen iso teema on lapsityövoima.
Köyhät maalaisperheet joutuvat lähettämään pieniäkin lapsiaan
kantajiksi kaupunkilaisherroille, jotka autoteiden puuttuessa tekevät
maakuntamatkansa kävellen. Lapset raahaavat itseään painavampia
taakkoja hengenvaarallisilla vuoristoteillä, ja isot herrat
kävelevät vieressä kahta kättä heittäen. Joskus perhe saattaa
lähettää lapsensa lastenvahdiksi kaupunkiin, jossa lastenvahti on
usein vahdittaviaan nuorempi ja työnantaja hakkaa häntä surutta
aina, kun sattuu huonolle päälle.
Tällaisista asioista ei Bhutanissa
vierailevalle turistille kerrota. Ulkomaalainen saa matkustella
Bhutanissa ainoastaan paikallisen oppaan seurassa, jotta opas voi
varmistaa, että vieras saa maasta halutunlaisen kuvan. Matkailijalle
kerrotaan näytetään kaunista, saastumatonta luontoa, esitellään
temppeleitä ja uskontoa ja mainitaan kenties jotain Bhutanin
politiikkaa ohjaavasta bruttokansanonnellisuuden käsitteestä.
Escapadesin suurin ansio onkin mielestäni juuri siinä, että se tuo
epäkohtia niin rohkeasti esiin, vaikka bhutanilainen voi joutua
vaikeuksiin jo pelkästään politiikasta keskustelemisesta
ulkomaalaisen kanssa.
Dhratul on selvästi suunnannut
kirjansa ulkomaiselle lukijalle ja halunnut kertoa kotimaastaan
paljon. Escapadesin yksi suuri heikkous on kuitenkin siinä, että
hän ei ole luottanut viestinsä menevän perille kaunokirjallisin
keinoin vaan on kokenut tarpeelliseksi vääntää sen rautalangasta.
Kaunokirjalliset osiot katkeavat kirjassa aina uudelleen kuin
seinään lauseisiin, kappaleisiin ja pidempiinkin osioihin, joissa
kertojanääni muuttuu yhtäkkiä tietokirjailijan tai toimittajan
ääneksi ja selostaa faktoja. Se tuntuu lukijan aliarvioimiselta.
Kun lukija ensin liikuttuu päähenkilön pikkuveljen kovista
kokemuksista lapsenvahtina kaupungissa, hän ei tarvitse perään
enää asiapitoista luentoa lapsenvahtien asemasta yleisellä tasolla
ymmärtääkseen, että lukemattomat maalaislapset ovat kokeneet
samankaltaisen kohtalon.
Jos olisin kustannustoimittanut
Escapadesin, olisin karsinut faktaosiot romaanitekstin seasta
kokonaan. Kirjan loppuun olisi voinut vaikka koota niistä erillisen
taustatieto-osuuden, johon lukija olisi voinut perehtyä halutessaan
joko romaanin lukemisen lomassa tai sen jälkeen.
Vielä suurempi vika kirjassa oli
mielestäni se, että mukaansatempaava juoni ei loppua kohti
vastannut lukijan odotuksia. (Varoitus: Loppuosa tästä kappaleesta
sisältää juonipaljastuksia.) Kirjan alkupuolella päähenkilö
päätti hyvin painokkaasti, että kostaisi vielä biologiselle
isälleen, ja päätös määritti koko hänen elämänsä suunnan.
Juoni oli rakennettu niin, että lukija odotti tarinan huipentuvan
jossain vaiheessa päähenkilön ja hänen isänsä dramaattiseen
kohtaamiseen - mutta sellaista ei koskaan tullut. Yhdessä kohtaa
päähenkilö kohtasi isänsä sattumalta ja lukijalle kerrottiin
erikseen, että hän päätti olla paljastamatta vielä siinä
vaiheessa olevansa tämän tytär. Lukijan odotukset kasvoivat:
myöhemmin tulisi tietenkin hetki, jolloin salaisuus paljastuisi.
Myöhemmässä vaiheessa kirjaa koko kostosuunnitelma kuitenkin ikään
kuin unohtui eikä siihen viitattu enää lainkaan.
En tiedä, tuntisiko bhutanilainen
lukija tällaisen juonenkäänteen puuttumisen vuoksi itsensä yhtä
petetyksi kuin länsimainen. Länsimaisessa kerrontatraditiossa
olemme tottuneet siihen, että jos päähenkilö vannoo kostoa,
tarinassa tulee vielä hetki, jolloin kosto tulee ajankohtaiseksi
tavalla tai toisella. Päähenkilö saattaa onnistua tai epäonnistua
kostossaan tai jopa päättää antaa armoa kostamisen sijaan, mutta
olennaista on, että asia tulee jollakin tavalla käsitellyksi. On
toki mahdollista, ettei tätä asiaa pidetä Bhutanissa yhtä
olennaisena kuin länsimaissa, mutta en voi välttää ajatusta,
ettei kyse ole kulttuurieroista vaan siitä, että Escapades on tältä
osin huonosti kerrottu tarina.
Kaikesta huolimatta suosittelen
Escapadesia lukijoille, joita kiinnostaa joko Bhutan tai naisten
asema eri puolilla maapalloa. Teosta on saatavana myös sähkökirjana, minkä uskoisin helpottavan sen hankkimista Suomesta käsin. Kirjan kansilehdellä mainostetaan, että sähkökirja on myynnissä pothi.com-sivustolla, mutta itse en ole kyseistä verkkokauppaa testannut.
Doji Dhratyul: Escapades. Awakengings. A Novel From The Kingdom Of Happiness BHUTAN...the last Shangri la on Earth. (Green Inc 2013) |
Hello I would love to get this review in English. Thank you. I am dojidhratyul the author
VastaaPoistaHi!
PoistaThank you for your interest in my blog! I'm sorry it has taken me so long to publish your comment and reply.
As you can see, my blog post about your book is quite long, but I'll sum it up for you:
I think your book is very valuable because it shows us foreigners a different side of Bhutan. I visited Bhutan as a tourist in November and only got to see the good side of Bhutanese life. When foreign journalists visit the country, they also are shown positive things, so it's hard for them to write about any problems in the Bhutanese society. Your book is important, because it tells the world about the difficulties people - especially women - face in the countryside and about institutional sexual violence against women. A big part of my blog post is dedicated to examples of things I learned about Bhutan from your book, because I thought they would be of interest to the readers of my blog.
I love books with strong female characters, and I liked the main characters in your book a lot. I was, however, a bit disappointed with the way the plot developed. As a young girl Chechey was determined to teach her biological father a lesson. Her desire to get her revenge was the driving force of her life for a long time. In the Western storytelling tradition that would be considered building up the reader's expectations: making the reader believe that at some point in the book Chechey would reveal her biological father their kinship and that she would either succeed or fail to get her revenge, and that that would be one of the most crucial points of plot development. It felt very strange when nothing like that happened in the book. I was left wondering, if the Bhutanese storytelling tradition is in this respect different from the Western one. Perhaps a Bhutanese reader would not get the same expectations I did?
All the same I enjoyed the book a lot. The story was compelling and the characters easy to relate to, even though they lived a life completely different from mine. I love books that give me a glimpse to different cultures and different lives.
Thank you for writing this book.
There's something I'd like to ask you: I bought your book at the Paro airport, but on the international side. I didn't see it anywhere else during my visit. Is the book for sale also in Bhutan? Or only abroad? And another question: Are there many bookshops in Bhutan? I didn't see any in Thimpu, and usually the capital of a country is the most likely place to find a bookshop. In Paro some of the souvenir shops sold books, but I didn't see any fiction, only factual books about Bhutanese nature and culture. I didn't see Bhutanese fiction for sale anywhere else but the international side of the airport. Was I just unlucky, or is it generally difficult to buy Bhutanese fiction in Bhutan?
I wish you all the best,
Maria