Rakastan sitä tunnetta, kun hyvä kirja vie minut kauas kotoa. Sitä, kun pääsen romaanin henkilöhahmojen kautta kurkistamaan kulttuuriin, jota en vielä tunne. Kiehtovan kirjan avaamisessa on jotain samaa kuin matkalle lähtemisessä: ajatukset siirtyvät pois arjesta ja kurottavat kohti uutta ja jännittävää maailmaa.
Lukumatkalla pääsee perehtymään toiseen kulttuuriin pintaa syvemmältä helpommin kuin oikealla matkalla. Kun siirtyy oikeassa elämässä toiseen maahan, pääsee kokemaan sen kaikilla aisteillaan, mutta siellä asuvien ihmisten arki ja ajatukset jäävät usein valitettavan vieraiksi. Kirjan äärellä sen sijaan aistihavainnot täytyy kuvitella, mutta elämänmenoa pääsee katselemaan paikallisin silmin.
Valitsen usein kirjan sen perusteella, mistä maasta tai alueesta se kertoo, ja olen järjestänyt kirjahyllyni maanosittain. Aiemmin en kuitenkaan ole pyrkinyt lukemaan kirjoja mahdollisimman monista eri maista. Sen ajatuksen keksin nyt kesälomalla, kun silmäilin lomalukemiseksi hankkimaani kirjapinoa ja huomasin, että se veisi minut lukumatkalle maailman ympäri. Luvassa oli tarinoita muun muassa Syyriasta, Kongosta, Vietnamista ja Jamaikalta.
Aloin miettiä, kuinka monesta maasta kertovia romaaneja olen lukenut ja pohtia, kuinka helppoa olisi löytää kiinnostava kirja jokaisesta maailman maasta. Innostuin ajatuksesta ja päätin kokeilla. Päätös blogin perustamisesta syntyi sen jälkeen kuin itsestään. Kokeilin bloggaamista ensi kertaa viime talvena matkustaessani Australiassa (nokkaelaintaetsimassa.blogspot.com), ja tuntui haikealta lopettaa, kun palasin Suomeen. Siitä lähtien olin etsiskellyt aihetta, josta voisin blogata arjen keskellä kotona ja jatkaa niin pitkään kuin mieli tekee.
Monet ystäväni harrastavat lukemista, mutta olen huomannut, etteivät useimmat heistä tee kovin usein lukumatkoja kaukaisiin maihin. Toisaalta tunnen myös itseni kaltaisia lukijoita, jotka kiertävät kotisohvalta käsin maailman ympäri aina uudestaan. Toivottavasti tästä blogista voi olla iloa kummankinlaisille kirjallisuuden ystäville.
Uusin maa 
Muut lukemalla valloitetut maat 
Mahtava juttu, että pistit blogin pystyyn! Itse en ole koskaan ajatellut olevani varsinaisesti mikään kirjallisuun maailmanmatkaaja, mutta kun katselin tuota valitsemaasi taustakuvaa, niin heti pisti silmään, että siinä on rivissä Tuhat loistavaa aurinkoa ja Riadin tytöt, jotka olen molemmat lukenut ja vieressä Krokotiilin keltaiset silmät, jota olen juuri aloittamassa. Hyvin vähän kuitenkin tulee tuon tyyppistä kirjallisuutta luettua, joten odotan innolla kirjavinkkejäsi:)
VastaaPoistaKiitos! Tavallaanhan muun kuin kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on aina ulkomaanmatka, ja aika harva lukee pelkästään kotimaista. Itse ajattelen usein, että olisi hyvä lukea enemmän kotimaista, mutta sitten päädyn kuitenkin valitsemaan jotain kaukomaista. Nyt kun tuli aloitettua tämä blogikin, kotimaiseen kirjallisuuteen keskittyminen lykkääntyy varmasti huomattavan kauas tulevaisuuteen.
PoistaKirjoitit omassa blogissasi Ja vuoret kaikuivat -kirjan arviossa, että Leijapoika on tehnyt sinuun syvän vaikutuksen. Sillä perusteella arvelen, että voisit tykätä aika monesta kirjasta, joita olen suunnitellut esitteleväni täällä. Katsotaan, kuinka käy :)
Voi että, ihana blogi sinulla! Olen iloinen että löysin tänne, nyt jään heti lukijaksesi ja seuraamaan kirjallista matkaasi maailman ympäri. :)
VastaaPoistaOlet sukulaissieluni, minäkin rakastan juuri lukemista ja matkustelua, ja kirjoitan kummastakin blogissani (tai no, lähinnä siitä lukemisesta, mutta kuitenkin :).
Tosi kiva kuulla, että tykkäät blogin ideasta! Anteeksi, että kommentin julkaiseminen viivästyi.
PoistaSukulaissieluja on aina ilo löytää. Pitääkin alkaa seurata sinun blogiasi.
Onpa kunnioitettava tavoite! Siinä varmasti oppii paljon maailmanmenosta ja eri kulttuureista, jos jaksaa viedä urakan loppuun. Ja joutuu varmaan lukemaan tylsiä ja yhdentekeviä kirjojakin. Mutta kaikella on hintansa.
VastaaPoistaItselläni on ollut jo pari vuotta tavoitteena lukea länsimaisen kirjallisuuden klassikoita kronologisessa järjestyksessä. Se on nyt vähän jäänyt, kuten sivistyksellisille pyrinnöilleni usein käy... Decamerone on vain niin uskomattoman huono - eikä keskiajan kirjallisuudessakaan ollut paljon hurraamista. "Suoritin" sen katsomalla Beowulf-leffan, lukeamalla muutamia katkelmia Vogelweidea ja muistamalla, että olenhan joskus lukenut vähän Niebelungin laulua. Ehkä pitäisi suosiolla hypätä 1800-luvulle?
Totuutena on ja pysyy - luulisin näin - että jos kirjoittajan ja lukijan välinen kulttuurinen etäisyys on liian suuri, kirja menettää mielenkiintonsa. Tästä syystä keskiajan sankarirunoelmat ovat nykyihmisielle vieraita, eikä siinä vielä kaikki: väittäisin, että monille nykynuorille on kidutusta lukea kirjoja jo ruraalisesta Suomestakin, saati 1800-luvun säätyläisten naimakaupoista ja taloushuolista. Klassikotkin menettävät merkityksensä.
Onnea projektillesi,
Markku
Kiitos!
PoistaSinunkin projektisi kuulostaa kunnianhimoiselta. Itse luin 1900-lukua vanhempaa kirjallisuutta aikoinaan yliopistolla, kun tein yleisen kirjallisuustieteen sivuaineopintoja. Huomasin silloin, että uudemman kirjallisuuden lukeminen antaa minulle paljon enemmän kuin klassikoiden, ja sillä tiellä olen toistaiseksi pysynyt. Kuka tietää, vaikka muuttaisin joskus vielä mieltäni, mutta tällä hetkellä olen nykykirjallisuuden ystävä.
Luen mielelläni kirjoja kulttuureista, jotka ovat hyvin erilaisia kuin omani. Haluan kuitenkin, että kirja on kirjoitettu nykykulttuurin mukaisella tavalla. Mielestäni kirjallisuus on parantunut vuosikymmenten ja -satojen saatossa: uudet kirjailijasukupolvet ovat rakentaneet aiempien sukupolvien töiden varaan ja kehittäneet kirjallisuuden tyylilajeja eteenpäin entistä paremmiksi. Nykyään lukijan huomiosta on kova taistelu, ja se myös pakottaa hiomaan tekstit huippuunsa. Ennen vanhaan kirjassa saattoi olla vaikka kuinka tylsiä osuuksia, mutta lukija luki sen uskollisesti silti, kun kerran oli kirjan käsiinsä saanut.
Ehkä hyppäys 1800-luvulle voisi kannattaa. Toivottavasti löydät sieltä antoisaa lukemista!
Maria
Tuo on vähän kaksiteräinen miekka. Toisaalta olet ihan oikeassa, että tekstit ovat nykyään pitemmälle työstettyjä, mutta toisaalta osa on selvästi ylityöstettyjä. Ainakin suomalaista nykykirjallisuutta vaivaa mielestäni "lässyn lässyn" -tauti: "Maria meni alas jokirantaan. Joki kuohui mustana, synkkäänä, uhkaavana. Maria tunsi uhan sormenpäissään asti. Uhka on fyysinen tunne! jne. jne." - tai ehkä olen vain kärsimätön ja kiittämätön lukija? Joka tapauksessa on mielestäni hienoa, että uskallat sanoa, että kirjallisuudessa on mielestäsi historiallinen trendi.
VastaaPoistaMarkku
Varmasti kasvava kilpailu lukijoiden huomiosta voi tuoda mukanaan myös negatiivisia vaikutuksia. Kulttuurissamme uskotaan yleisesti ottaen vähän turhankin herkästi, että maailma muuttuu aina parempaan suuntaan: että muutos merkitsee aina edistystä. Kotimaisesta kirjallisuudesta en osaa sanoa juuri mitään, sillä kiinnostukseni kaukaisiin maihin ja kulttuureihin saa minut lukemaan pääasiassa käännöskirjallisuutta.
PoistaHei,
VastaaPoistaitsellänikin on vähän samaa ajatusta kirjoja valitessani, eli pyrin lukemaan eri maista ja kulttuureista kertovia ja muutenkin monipuolisesti, usein kyllä historiallisia romaaneja tai klassikoita. Tosin pyrin huomioimaan myös kirjailijan kotimaan; moni angloamerikkalainen kirjoittaa eksoottisista maista, mutta silloin on vaikea tietää, kuinka todenmukaista maan kuvaus oikeasti on. Sen verran omituisiin kuvauksiin Suomesta olen jo törmännyt, että epäluuloisuus on herännyt. (Suomalaisiin kirjailijoihin luotan ehkä vähän enemmän...) Johtuneeko siitä, että englanninkieliset lukevat ilmeisesti todella vähän käännettyä kirjallisuutta, joten heille pitää sitten kirjoittaakin englanniksi. Näin suomalaisena ja käännöskirjallisuuteen lapsesta asti tottuneena se tuntuu todella erikoiselta. Eräskin lukija sanoi jossain, että ei ylipäätään lue käännettyjä kirjoja, koska kirjailijan käyttämä kieli vaikuttaa kuulemma niin paljon teokseen (monenkohan kirjan perusteella on tullut tuohon tulokseen). Mutta paljosta hän kyllä jää mielestäni silloin paitsi.
Mutta oli mulla oikeaakin asiaa, kun rupesin kommentoimaan. En löytänyt sivuiltasi listaa (ja pysyvää linkkiä) lukemista kirjoista (tai maista). Olisi mukava nähdä yhdellä silmäyksellä, minkä kirjan mistäkin maasta olet lukenut tai aikonut lukea. Ne voisivat olla vaikka maanosittain, niin vinkkejä etsivän olisi helppo poimia sopivia kirjoja. Karttasysteemi on ihan kiva myös, mutta sen täyttyessä maiden/kirjojen selaaminen voi olla vähän vaikeaa... :-)
Hei!
PoistaKiitos ehdotuksesta. Kirjoista voisi tosiaan hyvin olla listakin. Itse olin ajatellut, että kirjoja olisi helpointa selata nimenomaan kartan kautta, mutta on varmasti hyvin yksilöllistä, mikä kenellekin on kätevin tapa. Karttaahan voi zoomailla jos tuntuu, että jollakin alueella on pisteitä niin tiheästi, että ne eivät erotu kaikki kunnolla. Mutta voisin hyvin tehdä listankin.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei kirjan kirjoittajan kotimaa ole yhdentekevä seikka. Angloamerikkalaista kirjallisuutta luen ylipäätänsäkin harvoin enkä todellakaan luottaisi esimerkiksi kaikkien yhdysvaltalaisten kirjailijoiden kuvauksiin maista, joissa he eivät ole asuneet. Osa kirjailijoista kuitenkin tekee hyvin huolellista taustatyötä kirjojaan varten, enkä halua sulkea pois kaikkia kiinnostavia teoksia, jotka sijoittuvat muualle kuin kirjailijan kotimaahan. Sen sijaan jätän mieluusti kokonaan lukematta sellaiset kirjat, joiden kirjoittaja ei vaikuta tuntevan aluetta, josta kirjoittaa :)
Jotkut tekevät kirjallista maailmanvalloitusta puhtaasti kirjailijan synnyinmaan perusteella ja sivuuttavat sen, mihin maahan kirja sijoittuu. Se on toki täysin looginen tapa, mutta minulle kirjan tapahtumapaikka on tärkeämpi kuin kirjoittajan synnyinmaa. Esimerkiksi Gaile Parkin on sambialainen, mutta hän on asunut muun muassa Ruandassa, ja hänen kirjansa Kigalin kakkukauppa kertoo Ruandan kansanmurhasta. Minusta tuntuisi oudolta luokitella se sambialaiseksi kirjaksi, kun se ei kerro Sambiasta missään määrin. Samalla tavoin Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo kertoo ehdottomasti enemmän Kambodzasta kuin Suomesta. Siksi päädyin luokittelemaan kirjat tapahtumamaan perusteella.
Minäkin olen kuullut sanottavan, että monet englanninkieliset lukijat karttavat käännöskirjallisuutta. Se on mielestäni todella outoa. Ymmärrän paremmin sen, että tekstitetty elokuva voi tuntua oudolta, jos on tottunut katsomaan elokuvia omalla äidinkielellään. Laadukkaasti käännettyä kirjaa lukiessaan ei kuitenkaan huomaa mistään, että kyseessä on käännös.
Olen samaa mieltä siitä, että lukija jää paljosta paitsi, jos hän ei lue lainkaan käännettyjä kirjoja. Luen itsekin kirjat mieluummin alkukielellä jos mahdollista, mutta en missään tapauksessa olisi valmis rajoittamaan lukemistani pelkästään niillä kielillä kirjoitettuihin kirjoihin, joita osaan.
Päädyin blogiisi kirja joka maasta-haasteen kautta. Erittäin hieno idea. Mietin vain mitenkähän sitä saisi tehty itselle tuollaisen kartan myös. Ei tarvitsisi olla juuri sama, mutta että siitä olisi helppo seurata etenemistä. Vähän mielenkiintoisempaa kuin vain pelkkä lista. En ole (ainakaan vielä) bloggaaja, joten ihan vaan itseäni varten sen haluaisin. Kiitos jos ehdit vastata jossain välissä.
VastaaPoistaSelkeä ja kiinnostava blogi muuten. Täytyy ajan kanssa tutustua tarkemmin :)
Anteeksi, etten ole aikaisemmin julkaissut kommenttiasi! Se oli jostain kumman syystä jäänyt minulta huomaamatta. Toivottavasti huomaat vielä tämän vastauksen.
PoistaKiva kuulla, että pidät blogista! Valitettavasti pidän parhaillaan taukoa tämän blogin päivittämisestä tämänhetkisen elämäntilanteeni vuoksi, mutta jatkan toivottavasti tätä maailmanvalloitusprojektia myöhemmin, kun elämäntilanne taas muuttuu.
Minun karttani on tehty Mapbox-nimisellä ilmaisella palvelulla, jota voin suositella lämpimästi. Kun luot palveluun tunnukset, voit tehdä itsellesi yhden tai useampia karttoja ja merkitä niihin haluamiasi pisteitä. Pääset katselemaan karttojasi kirjautumalla palveluun heidän nettisivuillaan (www.mapbox.com), ja jos myöhemmin päätät perustaa blogin, voit julkaista karttasi sen osana.
Toivottavasti tämä vastaus tavoittaa sinut ja siitä on sinulle hyötyä. Anteeksi vielä kohtuuton viive vastaamisessa!