Pienenpieni majakkasaari, jolla ei asu
ketään muuta. Yhteys mantereelle vain kahdesti vuodessa. Rakastunut
nuori aviopari, jonka hartain toive on saada liuta lapsia ja
kasvattaa suurperhe saaren rauhassa. Keskenmeno toisensa perään.
Suru, joka lähes vie järjen.
Sitten eräänä päivänä rantaan
ajautuu vene, jossa on kuollut mies ja elävä pieni vauva. Juuri
keskenmenon saanut Isabel ottaa vauvan syliinsä. Sen jälkeen
paluuta ei ole.
Valo valtameren yllä on
sydäntäriipaiseva kertomus kahden naisen äidinrakkaudesta yhtä
lasta kohtaan. Kirjan hahmot ja heidän kohtalonsa jäävät
pyörimään lukijan mieleen pitkäksi aikaa vielä senkin jälkeen,
kun on päässyt viimeiselle sivulle ja sulkenut kannet.
Arvostan suuresti kirjoja, joiden
kautta pystyn ymmärtämään tekoja, joita en voi hyväksyä. Joskus
kuulee ihmisten sanovan, ettei tuomittavia tekoja tai niiden
tekijöitä pidä ymmärtää. Olen tästä täysin eri mieltä;
ymmärtämistä ja hyväksymistä ei pidä sekoittaa keskenään.
Valo valtameren yllä on kirjoitettu niin, että vaikka päähenkilöt
tekevät suuren vääryyden, lukija pystyy näkemään asian heidän
kannaltaan ja samaistumaan heidän ajatusmaailmaansa, jossa vääryys
näyttääkin oikeutetulta teolta. Lukija saattaa jopa ajatella, että
toimisi heidän asemassaan samalla tavoin. Se on minusta hyvän
kirjan merkki. Sofi Oksasen Puhdistuksessa pidin erityisen hienona
sitä, miten Aliide sai minut puolelleen silloinkin, kun hänen
tekonsa eivät olleet millään tapaa hyväksyttäviä.
Valolla valtameren yllä on paljon
ansioita, mutta sen lukeminen oli suorastaan tuskallista.
Keskivaiheilla luin kirjaa vain pieniä paloja kerrallaan, koska
tulin lukemastani niin surulliseksi ja ahdistuneeksi, etten halunnut
jatkaa. Sellaista käy minulle harvoin. Mieleeni muistui eräs
Frendien jakso, jossa Joey piilottaa kirjan välillä pakastimeen,
jos se käy liian pelottavaksi tai surulliseksi. Tälle kirjalle
olisi melkein tehnyt mieli tehdä samoin.
Kirja on tuore uutuus Kariston
Lupaus-sarjassa, jossa julkaistaan ulkomaisia esikoisteoksia. En
tuntenut sarjaa entuudestaan mutta Valo valtameren yllä oli sen
verran vaikuttava, että ajattelin tutustua sen muihinkin teoksiin.
Olin iloisesti yllättynyt siitä, että pääsin lukemaan näin laadukasta australialaista kaunokirjallisuutta.
Matkustelin Australiassa viime talvena ja yritin etsiä sieltä
matkalukemiseksi hyvää paikallista kirjaa, mutta minulla oli suuria
vaikeuksia löytää muuta kuin kevyttä romanttista hömppää tai
jännitystä. Kiitokset Lillin Kirjataivaan Lillille, jolta sain
vinkin tästä kirjasta.
 |
| M. L. Stedman: Valo valtameren yllä (Karisto 2013) Alkuteos The Light Between Oceans julkaistiin 2012. |
Uusin maa 
Muut lukemalla valloitetut maat 
Olin jo unohtanut tämän kirjan, en sitä ole vielä lukenut, mutta laitoin sen kerran aivojen peränurkkaan "lue joskus" -listalle. Taidan hakea tämän kirjastosta yhdessä jonkin kepeämmän teoksen kanssa. :) Minne päin Länsi-Australiaa ja mihin aikaan tämä sijoittuu? Onko saari oikeasti olemassa?
VastaaPoistaVarmasti hyvä ajatus hakea samalla kertaa jotain iloisempaa myös :) Tapahtumat sijoittuvat sotienväliseen aikaan 20-luvulle ja ensimmäisen maailmansodan arvet näkyvät tarinassa monella tapaa.
PoistaSaarta ei ole oikeasti olemassa eikä ilmeisesti myöskään mantereella olevaa pikkukaupunkia, jossa osa kirjasta tapahtuu. Kirjan alkulehdillä on kartta, johon on sijoitettu oikeiden australialaiskaupunkien lisäksi kirjan tapahtumapaikat. Sijoitin kirjan karttamerkin sivun yläosan blogikartalle mahdollisimman tarkasti siihen paikkaan, jossa majakkasaari kirjan kartassa on. Jos zoomaat kartan pelkkään Australian lounaiskärkeen, näet tarkan sijainnin.
Olin jo lakannut aktiivisesti ajattelemasta tuota tarinaa, mutta nyt arvostelusi luettuani, se syöksyi takaisin mieleeni kuin hyökyaalto. Aivan äärettömän voimakas ja tunteita herättävä kirja.
VastaaPoistaSitä se todellakin oli.
PoistaOletko jo varannut kirjastosta muita Kariston käännösesikoissarjan kirjoja kuten suunnittelit? Tuon kirjan perusteella alkoi tosiaankin kiinnostaa tutustua muihinkin sarjan teoksiin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi etsiä niitä käsiini.
En ole vielä varannut. Tsekkasin ne läpi Kariston sivuilta ja pari ihan mielenkiintoisen oloista kirjaa siinä oli, joten voi olla, että jossain vaiheessa tulee vielä luettua. Nyt on taas jonossa olevia kirjoja niin paljon, että täytyy ensin lukea ne pois ennen kuin alkaa haalia lisää:)
Poista