Kirjojen lumo -blogin Mia lähetti jo pari
viikkoa sitten minulle haasteen ja tunnustuksen.
Tarkoitukseni oli vastata heti, mutta tässä sitä ollaan.
Haasteen
ja tunnustuksen mukana ei tullut erikseen ohjeita, vain pyyntö
vastata kymmeneen kysymykseen. Ilmeisesti tarkoitus on haastaa
sellaisia blogeja, joille haluaa antaa tunnustuksena yllä olevan unikkokuvan. Kiitoksia siis
Mialle! Ja pahoittelut vastauksen viipymisestä.
Tänään
sain haasteen myös Pähkinäkukkula-blogin Marjaanalta ja päätin vastata samalla kertaa molempien kysymyksiin.
Kiitokset myös Marjaanalle!
Näihin
kysymyksiin Mia toivoi minulta vastausta:
1.
Mitkä kirjat sinulla on kesken?
Elif
Shafakin Kunnia, Auli Leskisen Petojen aika ja Heikki Aittokosken
Narrien laiva. Olin aikonut lukea kaikki kolme loppuun ennen
Blogistanian parhaat kirjat -äänestyksiä, mutta se jäi pelkäksi
haaveeksi yllättävän työmatkan vuoksi.
2.
Kirja jonka voisit lukea aina uudelleen ja uudelleen?
Giovanni
Guareschin Isä Camillo -kirjat. Niiden lämmin huumori kestää
vaikka kuinka monta lukukertaa.
3.
Kirja johonka petyit?
4.
Jos saisit lukea vain yhden kirjailijan kirjoja koko loppuelämäsi,
kenet valitsisit?
Varmaan
Isabel Allenden,
mutta olisi kyllä todella traagista joutua rajoittamaan lukemisensa
vain yhteen kirjailijaan.
5.
Luetko paljon runoja?
En
oikeastaan.
6.
Rakkain muisto lapsuudestasi liittyen kirjoihin/lukemiseen?
Riemu,
jota tunsin, kun huomasin lukeneeni vahingossa ihan itse kokonaisen
kirjan. Olin nelivuotias ja kirja oli joku Pupu Tupuna -sarjasta.
Muistin, että sarjan yhdessä tietyssä kirjassa oli kohta, jossa
sanottiin, että isäpupu ei ollut uskoa pitkiä korviaan. Se oli
minusta hauskasti sanottu ja halusin jostain syystä löytää sen
kirjasta. Lause oli kirjan viimeisellä sivulla ja kun vihdoin löysin
sen tajusin, että olin lukenut kirjan alusta loppuun. Se tuntui
valtavalta saavutukselta.
7.
Maa josta et ole lukenut mitään mutta haluaisit?
Näitä
maita on tietysti todella monta, koska yritän lukea jokaisesta
maasta jotain :) Erityisesti mieleen tulee Guatemala, sillä pidin
maasta todella paljon, kun kävin siellä, mutta en ole silti koskaan
lukenut mitään sinne sijoittuvaa. Olen toistaiseksi löytänyt
ainoastaan sellaisia Guatemala-kirjoja, joissa kerrotaan maan
historian synkimmistä vaiheista. Lukisin ehkä mieluummin ihan
tavallisten ihmisten arjesta nyky-Guatemalassa.
8.
Kirja jota et haluaisi koskaan lukea?
Joseph
Conradin Pimeyden sydän vaikuttaa sellaisella tavalla ahdistavalta
kirjalta, että jätän sen mieluummin väliin. Myöskään
kauhukirjallisuudesta en ole koskaan ollut innostunut.
9.
Miksi pidät kirjablogia/blogia?
Rakastan
sekä lukemista että kirjoittamista, joten nautin kirjablogin
pitämisestä. Uutistoimittajana olen tottunut kirjoittamaan
työkseni, mutta tällä hetkellä olen esimiestehtävissä, enkä
siksi ehdi juuri koskaan tehdä kirjoitustyötä. Ehdin jo kaivata
kirjoittamista, kunnes keksin perustaa tämän blogin. Pidän myös
bloggaamisen yhteisöllisyydestä kuten tällaisista haasteista.
10.
Kirja jota voisit/haluaisit suositella kaikille?
Näitä
on lukuisia. Tuoreimpana erityisen suositeltavana lukuelämyksenä
mieleen tulee Taiye Selasin Ghana ikuisesti,
joka sijoittui kolmanneksi Blogistanian Globalia -äänestyksessä.
Toinen kirja, jota usein suosittelen ihmisille, on Gaile Parkinin Kigalinkakkukauppa.
Nämä
kysymykset sain puolestaan Marjaanalta:
1.
Missä on maailman paras kirjakauppa? Sellainen missä olet käynyt
tai minne haluaisit päästä.
Tämä
on vaikea kysymys. Maailmassa on varmasti paljon ihania
kirjakauppoja, joiden olemassaolosta en edes tiedä. Niistä
kirjakaupoista, joissa olen käynyt, Helsingin keskustan Akateeminen
on suosikkini.
Ehkäpä meksikolainen lime-kanakeitto tai kambodzalainen amok-kala.
Baskin kielen espanjankielinen kielioppi, jota olen jopa lukenut huvikseni, vaikka en osaa kuin pari lausetta baskia.
Katherine Pancolilta on luvassa uusi trilogia, jonka kaikki kolme osaa ilmestyvät ainakin alkukielellä tänä vuonna. Niitä odotan todella innolla, sillä pidin aivan valtavasti Krokotiilin keltaisista silmistä, Kilpikonnien hitaasta valssista ja Central Parkin oravista.
5. Onko jokin elokuva tai TV-sarja ollut parempi kuin kirja, jonka pohjalta se on tehty?
Ei tule heti mieleen. Yleensä kirja on minusta aina parempi.
6. Haluatko suositella joitakin seuraamiasi blogeja -muita kuin kirjablogeja?
Seuraan lähinnä kirjablogeja. Optimistin lapsettomuusblogi on minusta koskettava. Lisäksi tulee mielee
Kinuskikissan leivontablogi, mutta sitäkään en seuraa säännöllisesti.
7. Missä maassa kirjoitetaan mielenkiintoisimmat tarinat? Eli mistä tulevat mielestäsi parhaat tarinankertojat?
Pidän erityisesti latinalaisamerikkalaisesta tarinankerronnasta, mutta en taida osata nimetä yhtä tiettyä maata.
8. Millainen kirjan kansi viehättää sinua? Kiinnitätkö huomiota väreihin, kuviin? Vai etkö huomaa kantta ollenkaan?
Mieleeni
tulee ensimmäiseksi alla oleva Elif Shafakin Kunnia-kirjan kansi. Kirja
on minulla parhaillaan kesken ja olen moneen otteeseen ihaillut sen
kantta. Päähuiviin pukeutuneen naisen yksivärinen kasvokuva on
vaikuttava varjoineen. Pidän myös kannen värimaailmasta, joka on
pääosin hillitty mutta jossa on pilkahdus pinkkiä seassa
kirjailijan nimessä ja kansipaperin alta pilkottavissa
pahvikansissa. Taustalla oleva tapettikuvio on mukavan eksoottinen ja
pidän siitä, että naisen kuva on soikionmallisissa, peiliä
muistuttavissa kehyksissä.
9. Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieleinen ystävä?
Katherine
Pancolin Krokotiilin keltaisten silmien ja sen jatko-osien Josephine.
Hän on sympaattinen, ystävällinen ja hyväntahtoinen mutta silti
vahva nainen. Kaiken muun hyvän lisäksi hän on kirjailija :)
10.
Minkä kirjan lopetus (loppuratkaisu tai viimeiset lauseet) on tehnyt
sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Agatha
Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Aikataulukon arvoitus.
Moni
on jo haasteen saanutkin, mutta haluaisin silti antaa
kukkatunnustuksen eteenpäin ja haastaa
Kirjavalas-blogin Elegian
Lillinkirjataivaan Lillin
ja
Kirjoista-blogin
Merenhuiskeen
vastaamaan
näihin kysymyksiin:
1.
Onko joku kirja muuttanut ratkaisevasti sitä, minkälaisia kirjoja
luet, esimerkiksi saanut sinut innostumaan uudenlaisesta
kirjallisuuden alalajista? Mikä kirja ja miksi?
2.
Missä kirjassa on mielestäsi erityisen hyvä ensimmäinen lause?
3.
Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieluisa ystävä?
4.
Mikä on rakkain kirjoihin liittyvä lapsuusmuistosi?
5.
Mistä maasta tai maanosasta peräisin olevia kirjoja luet mieluiten?
6.
Mitä kotimaista kirjaa suosittelisit kaltaiselleni lukijalle, joka
lukee kotimaista kirjallisuutta aivan liian vähän?
7.
Mitä kirjaa et haluaisi koskaan lukea ja miksi?
8.
Mikä on kirjakokoelmasi oudoin kirja?
9.
Kenen kirjallisen hahmon tarina/kohtalo on jäänyt lähtemättömästi
mieleesi?
10.
Mikä kirja antoi niin paljon ajattelemisen aihetta, että mietit
sitä pitkään vielä luettuasi sen loppuun?
Kiitos vastauksista -limen ja kanan yhdistelmä kuulostaa herkulliselta! Onko pisca andina sinulle tuttu? Sen kanssa maailman herkullisimman kalasopan tittelistä kilpailee mielestäni vain uhaa. :)
VastaaPoistaEi ole tuttu, mutta kuulostaa hyvältä. Kyse on varmaan perulaisesta ruuasta? Onko sinulla hyvä resepti, jonka haluaisit paljastaa? Voin kertoa Sopa de Liman reseptin, kunhan löydän sen sähköisen version. Yritin äsken etsiä mutta en vielä löytänyt, ja nyt pitää mennä nukkumaan...
VastaaPoistaJos kanakeitto on nopea ja helppo tehdä, otan mielelläni reseptin vastaan, mutta älä turhaan käännä joka kiveä nurin sen takia. :)
PoistaSöin pisca andinaa Venezuelan vuoristoseudulla. En ole koskaan yrittänyt tehdä sitä myöhemmin eikä reseptiä ole, mutta siinä on kalaa, perunaa, savujuustokuutioita, kanamunaa (veikkaan että raaka muna rikotaan kiehuvaan soppaan), jotain vihreää yms. mausteita. Liemi oli yhdessä paikassa suht kirkas, toisessa sakea -maku molemmissa taivaallinen!
Pitääpä googletella pisca andinaa. Netistä löytää yleensä tosi hyvin reseptejä, jos on mielessä joku tietty ruoka, josta on kiinnostunut.
PoistaHalusin itsekin löytää mun Sopa de Lima -reseptin, koska muistin tästä keskustelusta, etten oo tehnyt sitä pitkään aikaan :) Resepti kuulostaa monimutkaisemmalta kuin se itse asiassa on; käytännössä keiton tekeminen oli tosi helppoa. Kirjoitin tuon vain niin yksityiskohtaisesti, että se kuulostaa hirveän monivaiheiselta.
Tässä se on:
Meksikolainen sopa de lima eli lime-kanakeitto Marian tapaan (5-6 hengelle)
2 litraa vettä
2 kasvisliemikuutiota
2 keskikokoista sipulia
1 valkosipuli
2 tomaattia
1 pieni punainen paprika (tai chilipaprika, jos haluat tulisemman keiton)
1,5 dl limemehua
ruukku tuoretta korianteria
400 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
2 avokadoa
nachoja
rypsiöljyä paistamiseen
ekstraneitsytoliiviöljyä maustamiseen
Pilko sipulit ja valkosipuli ja paista ne rypsiöljyssä. Voit halutessasi paistaa samalla kertaa myös pilkotun paprikan. Keitä vesi, lisää kasvisliemikuutiot, paistetut sipulit ja (paistetut) pilkotut paprikat. Anna kiehua muutama minuutti. Paista kana paistinpannulla ja siirrä se syrjään odottamaan. Pilko tomaatit. Lisää pilkotut tomaatit ja limemehu keittoon. Anna kiehua muutama minuutti. Pilko avokadot erilliseen kulhoon. Ota jokaista ruokailijaa varten esiin syvä lautanen. Murskaa jokaisen lautasen pohjalle nachoja ja asettele nachojen päälle paistettuja kanasuikaleita. Silppua korianteri ja lisää se keittoon. Anna kiehua vielä pieni hetki. Lisää loraus ekstraneitsytoliiviöljyä. Anna ruokailijoiden annostella keitto itse lautaselleen juuri ennen syömistä, jotta nachot eivät ehdi pehmetä liemessä liikaa. Myös avocadonpaloja annostellaan keiton sekaan vasta juuri ennen syömistä maun mukaan. Voit halutessasi tarjoilla keiton kannussa pöytään. Kasvisversion keitosta saa korvaamalla kanasuikaleet soijasuikaleilla, jotka on keitetty kasvisliemessä.
Kiitos! :)
PoistaKiitos haastamisesta, olipa kiva ylläri. Teen haasteen jossain vaiheessa. Olen vähän hidas näiden kanssa joskus.
VastaaPoistaOli kuitenkin mielenkiintoista lukea sinun kirjallisia vastauksia. Yllätyin hiukan siitä, ettet kenties halua lukea Pimeyden sydäntä. En ole tosin sitä itsekään vielä lukenut, vaikka se omasta hyllystä löytyykin. Kaivankin sen esille, jos tulisi se luettuakin tässä piakkoin. Eli kiitos epäsuorasta muistuttamsesta. ;)
Ei kiirettä :)
PoistaVastasin Pimeyden sydämen vanhasta muistista, mutta en ole oikeasti ollenkaan varma, suhtautuisinko siihen enää nykyään samalla tavalla kuin vuosia sitten. Se oli minulle joskus parikymppisenä kirja, jonka lukemista halusin välttää, mutta makuni on muuttunut todella paljon sen jälkeen. Ehkä saat mieleni muuttumaan sitten, kun kirjoitat siitä blogiisi ;)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista