Kymmenvuotias Benedict on yksinäinen,
vaikka hän elää seitsenhenkisessä perheessä. Isosiskot ovat
lähes samanikäiset keskenään ja pikkuveljet keskenään. Benedict
rakastaa lintujen ja muiden eläinten katselemista, kun taas
pikkuveljet pelaavat mieluummin jalkapalloa. Perhe muuttaa isän työn
vuoksi usein, joten koulukaverit vaihtuvat tiheässä tahdissa.
Yksinäisyydestään huolimatta
Benedict ei ole mikään erakko. Hän välittää syvästi kaikista
ihmisistä ja ympärillään ja miettii paljon sitä, miten hän
voisi tehdä läheisistään onnellisempia. Hän on nuoresta iästään
huolimatta monella tapaa samanlainen kuin äitinsä Angel,
kirjasarjan ensimmäisen osan Kigalin kakkukaupan päähenkilö. Hän
tulee ajatelleeksi monia sellaisia asioita, jotka muuttavat häntä
ympäröivien ihmisten elämää pysyvästi parempaan suuntaan.
Koska pidin valtavasti sarjan
ensimmäisestä osasta, odotin myös jatko-osalta paljon. Kigalin
kakkukauppa muuttaa täytti lopulta odotukset, vaikka aluksi
kymmenvuotiaan pojan näkökulma ei tuntunut yhtä kiinnostavalta
kuin hänen äitinsä. Suomennoksen nimi ei mielestäni tee oikeutta
sille, miten itsenäinen teos Kigalin kakkukauppa muuttaa on.
Näkökulmanvaihdos ja tapahtumamaan vaihdos tekevät kirjasta ihan
oman kokonaisuutensa, jonka voi lukea aivan yhtä hyvin ilman, että
olisi koskaan nähnytkään ykkösosaa. Kirjan alkuperäinen nimi When Hoopoes go to Heaven viittaa Benedictin rakastamiin lintuihin eikä alleviivaa kirjojen välistä yhteyttä.
Vaikka Benedict ja hänen perheensä
ovat tansanialaisia ja tarkastelevat Swazimaata ulkopuolisen silmin,
kirjan myötä oppii Swazimaasta paljon. Maahan ja sen kulttuuriin
liittyviä teemoja ovat muun muassa moniavioisuus, kuningasperheen
suunnaton arvostus, ulkomaalaisviha, tyttöjen ja naisten asema ja
suhtautuminen HI-virukseen. Myös Swazimaan perinteiset
kaislatanssirituaalit ja niiden merkitys tulevat tutuiksi.
Kuten sarjan ensimmäisessä osassa,
myös jatko-osassa minuun teki vaikutuksen se, miten taitavasti
Parkin käsittelee synkkiä teemoja lämmön ja lähimmäisenrakkauden
kautta niin, että lukija saa tietää paljon kamalia asioita, mutta
hänelle jää silti kirjasta hyvä mieli.
Gaile Parkin: When Hoopoes go to Heaven (Corvus/Atlantic Books 2012) Ilmestynyt suomeksi nimellä Kigalin kakkukauppa muuttaa (Tammi 2013): http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513171186 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti