Jamaika - Andrea Levy: Pitkä laulu

Vauraan jamaikalaisen kirjanpainajan iäkäs äiti haluaa kertoa lukijalle tarinansa. Poika on luvannut painaa äidin muistelmat kirjaksi, jotta kiinnostuneet saisivat kuulla, minkälaista saaren orjien elämä oli orjuuden viimeisinä vuosina ja mitä heille vapauttamisesta käytännössä seurasi.

Orjaksi syntynyt äiti alkaa muistella Amityn plantaasin elämää. Mukaan tarinaan pääsee myös valkoinen isäntäväki, vaikka äiti huomauttaakin, että plantaasien joutilaiden valkoisten naisten tyhjänpäiväisille huolille on jo ennestään omistettu aivan liian monta nidettä.

Aihe on synkkä mutta kerronta on silti pääosin kepeää. Äiti ei halua velloa tuskallisimmissa muistoissaan vaan kuittaa pahimmat ajat muutaman lauseen pikakelauksella. Parempia aikoja hän kuvaa humoristisesti. Tarinan päähenkilöt ovat sisäorjina isäntäväen talossa, ja heidän arkensa muistuttaa monilta osin valkoisen palvelusväen arkea saman ajan Englannissa. Heillä on omat keinonsa tehdä isäntäväelle pientä kiusaa ja päästä nauramaan näiden kustannuksella.

Kirjan henkilöt elävät aikana, josta on kerrottu historiankirjoissa paljon. Jouluna 1831 saaren orjat aloittavat suuren kapinan, jonka valkoiset tukahduttavat ja kostavat verisesti. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin orjat julistetaan vapaiksi. Historiaan jääneet tapahtumat ovat Pitkässä laulussa kuitenkin selkeästi taustakehys eivätkä pääasia. Kapina ja orjien vapauttaminen mullistavat kirjan päähenkilön neiti Julyn ja hänen emäntänsä Carolinen elämän, mutta heidän kannaltaan vähintäänkin yhtä kohtalokasta on, kun plantaasille palkataan komea uusi työnjohtaja, jolla on poikkeuksellisen siniset silmät...

Pitkä laulu ei ole tarina sankareista, jotka muuttavat toimillaan historian kulkua. Sen päähenkilöt yrittävät yksinkertaisesti rakentaa itselleen ja rakkailleen mahdollisimman hyvän elämän vaikeissa olosuhteissa. Lemmentuska on heille tutumpaa kuin maailmantuska, ja heihin on helppo samaistua, vaikka itsessä ei olisikaan ainesta suuriin sankaritekoihin.

Alkukielisessä teoksessa äidin kertojanääni vaihtelee sujuvasti kahden kielen välillä. Hänen äidinkielensä on englantiin perustuva kreolikieli Jamaikan patois, mutta pääosan tarinasta hän kertoo aikuisena oppimallaan brittienglannilla. Plantaasin mustien sitaatit ovat kreolia ja välillä kertoja vaihtaa kreoliin myös sitaattien ulkopuolella kuvaillessaan asioita heidän näkökulmastaan. Jamaikan patois on eräänlaista yksinkertaistettua englantia, ja sitä on käytetty kirjassa niin, ettei sen ymmärtäminen tuota lukijalle vaikeuksia. Kirja ilmestyy suomeksi tällä tietoa helmikuussa 2014. Nähtäväksi jää, miten suomentaja selviää Jamaikan patoisilla kirjoitettujen osuuksien kääntämisestä.

Levy on kertonut pohtineensa, miten ihmeessä orjuudesta voisi kirjoittaa ilman, että tarina velloo väkivallassa ja kurjuudessa. Mielestäni hän onnistui siinä erinomaisesti.

Andrea Levy: The Long Song (Headline Review 2011)
Ilmestyy suomeksi  Innon kustantamana tällä tietoa helmikuussa 2014:
http://www.intokustannus.fi/kirja/pitka_laulu/
Alkuteos ilmestyi kovakantisena ensimmäisen kerran 2010.