Vietin tänään ison osan päivästäni
Helsingin Kirjamessuilla. Kirjamessut ovat olennainen osa syksyäni;
olen käynyt niillä joka vuosi aina vuoden 2001 ensimmäisistä
messuista lähtien. Tänä vuonna odotin messuja vielä vähän
tavallistakin enemmän, sillä arvelin löytäväni sieltä yhtä sun
toista kiinnostavaa luettavaa blogia varten.
Jostain syystä olin kuitenkin vähän
pettynyt messujen valikoimaan. Ehkä kyse oli ainakin osittain siitä,
että olen tänä vuonna seurannut kirja-alaa aiempaa enemmän ja
tiesin monista kiinnostavista uutuuskirjoista jo ennakkoon. Osan olin
jo lukenutkin. Aiemmin minun oli helpompi yllättyä iloisesti, kun
ennakkotietoa oli vähemmän. Jossain määrin pettymykseeni vaikutti
myös se, että kustantamojen ja kirjakauppojen messualue on minusta
tuntunut viime vuodesta lähtien aiempaa pienemmältä. On tullut
sellainen olo, että muut asiat kuin kirjat nousevat messuilla koko
ajan tärkeämpään asemaan. En tosin ole varma, onko kyse optisesta
harhasta: Messukeskuksen remontin jälkeen halli on suurempi, joten
voi olla, että kustantamojen ja kirjakauppojen alue vain näyttää
pienemmältä.
Kaikesta huolimatta silmiini osui yhtä
sun toista blogiin sopivaa. Lukumatkani on vasta niin alussa, että
uusia maita on helppo löytää. Osa kirjoista ei ollut erityisen
uusia, mutta en vain ollut sattunut kiinnittämään niihin huomiota
aikaisemmin.
Näistä kiinnostuin:
Bolaño, Roberto: Kesyttömät etsivät
(Meksiko)
Gadda, Carlo Emilio: Via Merulanan
sotkuinen tapaus (Italia)
Høeg, Peter:
Norsunhoitajien lapset (Tanska)
Lipson, Katri:
Jäätelökauppias (Tsekki)
Ndaye, Marie: Kolme vahvaa
naista (Ranska ja Senegal)
Oz, Amos: Älä kysy yöltä
(Israel)
Rannela, Terhi: Punaisten
kyynelten talo (Kambodza)
Ruge, Euhen: Vähenevän valon aikaan
(Saksa)
Lisäksi mieleeni muistui muutamia
kirjoja, joista tiesin jo entuudestaan, mutta joita en ole vielä
lukenut:
Adichie, Chimamanda Ngozi:
Kotiinpalaajat (Nigeria ja Yhdysvallat)
Demick, Barbara: Suljettu maa. Elämää
Pohjois-Koreassa (Pohjois-Korea)
Hosseini, Khaled: Ja vuoret kaikuivat
(Afganistan)
Murakami, Haruki: Norwegian Wood
(Japani)
Shafak, Elif: Kunnia (Turkki)
Sillanpää, Sami: Kiinalainen
rakkaustarina (Kiina)
Muutama noista käsittelee maita,
joista blogissa on jo yksi kirja, mutta mikään ei toki estä
esittelemästä joistakin maista useampia teoksia.
Listaa katsoessani huomaan, että
huomiotani kiinnittäneitä kirjoja on loppujen lopuksi aika monta.
Pettymykseni liittyi varmaan osittain siihenkin, ettei silmiini
sattunut mitään sellaisista maista, joista kertovia kirjoja on
vaikea löytää. Esimerkiksi Keski-Amerikasta en ole vielä lukenut
mitään ja toivoisin kovasti, että jostain tulisi vastaan
houkuttelevia keskiamerikkalaisia nykykirjoja. Sitä odotellessa yllä
olevissa riittää kuitenkin lukemista pitkäksi aikaa.
Hyvä lista! Minäkin nappasin juuri Kolmella vahvalla naisella Senegalin. Keski-Amerikka on tosiaan hankala, mutta ainakin Cecilia Samartinin Hyvä sydän tapahtuu osittain El Salvadorissa.
VastaaPoistaKiitos! Hyvän sydämen olen lukenutkin. Olen miettinyt aika paljon sitä, kuinka suuren osan kirjasta pitää sijoittua tiettyyn maahan, jotta olen valmis laskemaan sen mukaan. Aluksi ajattelin, että koko kirjan pitäisi tapahtua samassa maassa, mutta se taitaa olla turhan tiukka ehto. Monissa siirtolaisuutta käsittelevissä kirjoissa päähenkilön synnyinmaa ja sen kulttuuri ovat läsnä niissäkin osioissa, jotka tapahtuvat hänen uudessa kotimaassaan.
PoistaVoi hyvin olla, että päädyn laskemaan Hyvän sydämen El Salvadorin kirjaksi, vaikka El Salvadorin osuus onkin sivuissa mitattuna huomattavan paljon pienempi kuin Yhdysvaltojen osuus.
Jos löydät muita Keski-Amerikkaan sijoittuvia kirjoja, vinkit ovat tosi tervetulleita. Guatemalasta minulla on tiedossa pari kirjaa, mutta muiden alueen maiden suhteen etsintöjen tulokset ovat tähän mennessä jääneet laihoiksi. Costa Ricasta löysin Helmet-kirjastohaulla ainoastaan yhden lastenkirjan ja yhden chick litin, joista molemmissa maata tarkastellaan länsimaisen päähenkilön silmin. Belizestä olen lukenut suomalaisen Anna-Mari Raaskan Belizessä kaikki on paremmin, mutta siinäkin näkökulma on länsimainen. Haluaisin paljon mieluummin lukea paikallisesta näkökulmasta kirjoitettuja kirjoja. Hyvässä sydämessä hyvä puoli on se, että päähenkilö on salvadorilainen.