Lukumatkoja kauas ja lähelle

Blogissa esitellyt kirjat ja maat

Blogissa esitellyt kirjat ja maat
Klikkaamalla karttamerkkiä saat suoran linkin kyseistä maata käsittelevään blogitekstiin. Pääset tutustumaan tarkemmin valitsemasi alueen kirjoihin zoomaamalla karttaa +-merkillä ja liikkumalla kartalla hiirellä sen vasenta nappia pohjassa pitäen. Kirjoista on myös maanosittain ja maittain järjestetty lista.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kambodža - Peter Fröberg Idling: Laulu nousevalle myrskylle

Rakastunut mies, josta myöhemmin tulee koko maailman tuntema hirmuhallitsija. Helppoon elämään tottunut, hämmentynyt nuori prinsessa. Epätoivoinen, kiihkeä rakkaus, jonka syvyyttä sen kohde ei ymmärrä.

Kirjan lähtökohta on kiehtova: Laulu nousevalle myrskylle kertoo Pol Potin sydämen särkymisestä aikana ennen kuin hänestä tuli Pol Pot. Erään teorian mukaan särkynyt sydän selittää osaltaan niitä käsittämättömiä julmuuksia, joihin Pol Potin johtamat punakhmerit syyllistyivät Kambodžassa 70-luvun lopulla. Näin on arvellut ainakin kambodžalainen historioitsija Keng Vannsak Radio Free Asian haastattelussa. Vannsak tunsi Pol Potin hyvin siihen aikaan, kun tämä eli onnettoman rakkaustarinansa, joten hänen teoriansa perustuu paitsi historiantutkimukseen myös hänen omiin havaintoihinsa.

Kiinnostavasta lähtökohdasta huolimatta itse kirja oli mielestäni puuduttavan tylsä.

Peter Fröberg Idling on aikaisemmin kirjoittanut Kambodžan historiasta tietokirjan Pol Potin hymy. Uudella kirjallaan hän on varmaankin ennen kaikkea halunnut tuoda maan poliittista historiaa tutuksi kaunokirjallisuuden keinoin ja herättää kiinnostusta sitä kohtaan rakkaustarinan kautta. Mielestäni hän kuitenkin epäonnistuu rakkaustarinan kertomisessa.

Lukijan täytyy olla todella kiinnostunut poliittisesta historiasta, jotta Laulu nousevalle myrskylle pitäisi häntä otteessaan. Suurin osa kirjan tapahtumista pyörii politiikan ympärillä. Kambodža on itsenäistynyt ja ensimmäiset vaalit ovat tulossa. Vaaleja edeltävistä päivistä kerrotaan sekä valtaapitävien että opposition näkökulmasta. Valtaapitävät tukahduttavat opposition väkivaltaisin keinoin ja peukaloivat varmuuden vuoksi silti vielä vaalituloksenkin.

Kirjan kuvaamat 50-luvun tapahtumat ovat sinänsä olennaista taustatietoa 70-luvun hirveyksien ymmärtämiseksi. Mielestäni pelkkä taustatiedon antaminen ei kuitenkaan riitä tekemään kirjasta kiinnostavaa. Jos itse kirjoittaisin romaanin Pol Potin sydämen särkymisestä, kuittaisin 50-luvun poliittiset vaiheet huomattavasti lyhyemmin ja jatkaisin tarinaa punakhmerien hirmuvaltakaudelle saakka. Laulussa nousevalle myrskylle tarina loppui ennen kuin se ehti muuttua mielenkiintoiseksi.

Toinen iso ongelma kirjassa on minun nähdäkseni se, että sen kaikki kolme päähenkilöä ovat hyvin kliseisiä ja sen myötä tylsiä.

Päähenkilöistä kiinnostavin on tietystikin kolmekymppinen Saloth Sar, joka viisikymppisenä tullaan tuntemaan Pol Potina. Jostain syystä hänestä kertova osio oli kirjoitettu sinä-muodossa, mikä ärsytti minua. Tuntui kuin kirjoittaja olisi halunnut puhuttelumuodolla varmistaa, että lukijan on pakko eläytyä Sarin ajatusmaailmaan. Se ei toiminut lainkaan. Lukijan saa kyllä eläytymään henkilöhahmoon kun kirjoittaa hänestä hyvin. Siihen ei tarvita kikkailua verbimuodoilla.

Fröberg Idlingin kuvaama Saloth Sar on huomattavan sympaattinen hahmo. Hän haluaa parantaa köyhien maamiestensä asemaa ja uskoo kommunismin tuovan maahan oikeudenmukaisuutta. Hän on valmis vaarantamaan jopa henkensä edistääkseen yhteistä hyvää. Vain yksi henkilökohtainen asia on hänelle niin tärkeä, ettei hän ole valmis uhraamaan sitä yhteisen edun nimissä: hänen rakkautensa kihlattuaan kohtaan. Tuon rakkauden tähden hän voisi vaikka luopua poliittisesta taistelusta.

Jostain syystä kirjan keskimmäinen ja pisin osio kertoo valtaapitävän prinssin suosikkiministeristä Sam Sarysta. Se ei mielestäni ollut lainkaan onnistunut ratkaisu. Saryn hahmossa ei ollut oikein mitään, mikä olisi saanut minut kiinnostumaan. Hahmon todellisen elämän esikuva ei ollut historiallisesti riittävän merkittävä siihen, että jaksaisin lukea hänestä ihan vain sen vuoksi. Hänen roolinsa kirjan tarinassa on olennainen mutta ei sellainen, että sen ymmärtämiseksi olisi tarpeen kertoa tarinaa hänen näkökulmastaan. Minusta tuntui, että Sarylle oli omistettu oma osio ihan vain siksi, että Fröberg Idling pääsi esittelemään lukijalle, minkälaisia vääryyksiä Kambodžan valtaapitävät tuohon aikaan tekivät. Henkilökohtaisella tasolla hahmo jäi ontoksi.

Odotin paljon kirjan kolmannelta osalta, jonka päähenkilö on Saloth Sarin kihlattu Suon Somaly. Petyin kuitenkin pahasti. Koska kaksi ensimmäistä osioita keskittyivät niin paljon politiikkaan, odotin lukijan saavan kolmannessa osiossa tietää, että myös Somalyllä olisi oma poliittinen agendansa. Odotin yllättäviä paljastuksia. Odotin pääseväni lukemaan mielenkiintoisesta, moniulotteisesta hahmosta ja ymmärtämään, miksi juuri tämä nainen oli Saloth Sarille niin tärkeä. Fröberg Idling kuvasi kuitenkin Somalyn tyhjänpäiväiseksi ja pinnalliseksi tytönhupakoksi, joka oli kiinnostunut ainoastaan sellaisista asioista, jotka perinteisten sukupuoliroolien mukaan naiselle kuuluvat.

Kirjan lopun olennainen kohtaus, jossa Saloth Sarin sydän särkyy, hypättiin kronologisessa kerronnassa yli ja käsiteltiin vähän myöhemmin pikaisena takaumana. Tämä seikka kiteyttää aika hyvin sen, miksei Fröberg Idling mielestäni onnistunut rakkaustarinan kertomisessa.


Suosittelen kirjaa ainoastaan lukijalle, joka on erittäin kiinnostunut Kambodžan poliittisesta historiasta - jos hänellekään.

Peter Fröberg Idling: Laulu nousevalle myrskylle (Teos 2013)
Alkuteos Sång till den storm som ska komma ilmestyi 2012.
Tämä kirja on saatu kustantamolta arvostelukappaleena.


16 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus kaiketi vähemmän mielenkiintoisesta kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Vaikka en erityisemmin pitänyt itse kirjasta, jälkikäteen oli tosi mielenkiintoista googletella kirjan hahmoja ja katsoa, mitä kaikkea internet tietää kertoa niiden tosielämän esikuvien vaiheista. Linkkaamani Radio Free Asian juttu kiinnosti minua erityisesti. Siinä haastateltu Keng Vannsak esiintyy itsekin Laulussa nousevalle myrskylle. Keng on kirjan tapahtumien aikaan paljon julkisuudessa oleva oppositiopoliitikko ja Saloth Sar työskentelee hänen avustajanaan. Kaksikko on tuntenut toisensa jo opiskellessaan Pariisissa ja vaalien alla he tekevät erittäin tiivistä yhteistyötä. Oli tosi jännää löytää artikkeli netistä kirjan lukemisen jälkeen ja huomata, että tosielämän Keng on nykyään historiantutkija ja esittää teorioita Pol Potin taustoista.

      Poista
  2. Oho, hienoinen pettymys siis tämä kirja. Arviosi oli kyllä mielenkiintoinen, mutta vahvisti valitettavasti päätöstäni olla lukematta tätä kirjaa. Olen tästä kirjasta lukenut joitakin mietteitä muualta netistä ja on tullut hieman negatiiviset vibat niistäkin. Harmi sinänsä, koska kirjan asetelma ja teemat vaikuttavat kiinnostavilta, mutta toteutus sitten on nähtävästi mitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, jos päätät olla lukematta tätä, kun kiinnostavia kirjoja on niin paljon. Minulle Laulu nousevalle myrskylle oli tosiaankin pettymys, koska ainekset olivat niin lupaavat.

      Poista
  3. Kommentoin tähän tänään aiemmin, mutta kommentti ilmeisesti katosi jonnekin. Harmillista. En tosin mitään kovin älyllistä kirjoittanut, joten eipä sillä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi oli tallessa, minä vain sähläsin sen julkaisemisen kanssa. Pahoittelut! Huomasin sähköpostista Ompun kommentin ja julkaisin sen, mutta muuta mailia oli tullut niin paljon, etten huomannut vielä silloin, että sinäkin olit käynyt kommentoimassa. Pitäisi aina seurata kommentteja Bloggerista eikä maileista, niin ei kävisi näin.

      Poista
    2. Mutta nyt alkuperäinenkin kommenttisi on siis julkaistu yllä.

      Poista
  4. There are as many ways to read a novel as there are readers and an author can never please them all – not even God himself managed to write a book everybody loves. I usually never comment on reviews, but as this is the by far most negative one my book has received (so far) in all the countries where it has been published I feel I would like to add a complementary point of view (pp 19-27): http://www.nok.se/PageFiles/121351/NoK_RightsList_Frankfurt2012.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi!

      You're absolutely right - no novel can please all the readers. And this genre is especially difficult, because historical facts impose limits on the author's creativity.

      Since you decided to join this conversation, it would be very interesting to hear your own thoughts on the book. How much of the story is purely fictional and how much of it is based on historical events? Would it for example have been possible to give Somaly's character a different personality or was the personality of the character based entirely on historical facts? Why did you choose to skip the scene where Somaly and Sar finally meet and break up, and only show the reader Somaly's memories of the situation? Why did you decide to write the first part in the second person singular? It would be great to hear from you.

      Poista
    2. I will try to reply to your questions, even though it is not certain the author is the best suited person to do so. First I have to object to your initial assumption, I don’t think historical facts impose limits on the author’s creativity. A novel is a world in its own rights and the author has to be true to that world, not the one the rest of us live in. It is up to the author to decide how much he/she wants the world in the novel to resemble the outside world. Furthermore, if you have 99% facts and add 1% fiction, the 1% will contaminate the rest and you will end up with 100 % fiction.
      ”How much of the story is purely fictional and how much of it is based on historical events? Would it for example have been possible to give Somaly's character a different personality or was the personality of the character based entirely on historical facts?”
      It is a difficult question to answer. The original anecdote, that sparked my imagination, came from Keng Vannsak (as you saw in the interview with RFA - I used a longer, private interview). He ought to be a reliable source, as he knew the people he was talking about. But I have researched his story for years and it doesn’t hold water. Parts of it might be correct, but he has confused some important facts. I would say it is unlikely that Somaly has even existed as he tells the story. I could thus have given Somaly in my novel any kind of personality. I tried to make her believable – she lives in an extremely male dominated society where a woman belongs to her family until she is married and then she belongs to her husbands family. Somaly however is part of the top of the society and therefore enjoys more liberty. Furthermore, her father is gone, which lessens the control over her. And she is the elected ”Miss Cambodge”, which gives her an platform of her own. She has also discovered that her beauty brings a certain measure of power over the men around her. She is in a way intoxicated by her liberty and power, believing naïvely that it will last, but very soon she will be crushed by the traditional society. But in the novel, she is the one who has the upper hand and she is thus the most important character. From this base I tried to imagine her, and sparkled the portrait with impressions from some people I know in the present Cambodian royal family. To sum it up, I have done a lot of research and I use a lot of documentary material (for example, the discourse Sary gives is an exact transcript of the original) but almost everything in the novel is made up.
      ” Why did you choose to skip the scene where Somaly and Sar finally meet and break up, and only show the reader Somaly's memories of the situation?”
      It was a purely literary decision, it is often more powerful to leave out the catharsis and entrust the reader’s imagination with it.
      ” Why did you decide to write the first part in the second person singular?”
      I found it very hard to approach Saloth Sar/Pol Pot, knowing what lay in store. I wanted to create a claustrophobic atmosphere, where he is under a terrible pressure as he believes he has to take the most important decision in his life and he is torn between different conflicting ambitions and urges. But at the end of the day everything has already been decided, beyond his control. I was experimenting for months with different ways to do this without success and finally, when I was doubting it would even be possible to write the novel, I started to write in the second person. Et voilà, suddenly I felt that it was the way to do it. (The second person is usually used accuse the ”you”, but I wanted something more hypnotic. Later I realized this perspective might come from a movie I saw 20 years ago, Lars von Trier’s ”Europa”…)
      ...to be continued

      Poista

    3. I would also like to clarify, as you found the novel tedious, that I tried to imagine what these 30 decisive days in 1955 could have looked like and in a way recreate them. Regardless of how important they might/could have been, at the time there wasn’t a lot of action. At least my own life is rarely like in the Hollywood movies, even when life changes it course. Three people get involved in a love affair, they try to do their best but as always when it comes to these kind of situations everything is not very well handled, and without them knowing (of course), the consequences 20 years down the road will be disastrous.

      I hope this is some kind of answer to your questions…

      Poista

    4. I would also like to clarify, as you found the novel tedious, that I tried to imagine what these 30 decisive days in 1955 could have looked like and in a way recreate them. Regardless of how important they might/could have been, at the time there wasn’t a lot of action. At least my own life is rarely like in the Hollywood movies, even when life changes it course. Three people get involved in a love affair, they try to do their best but as always when it comes to these kind of situations everything is not very well handled, and without them knowing (of course), the consequences 20 years down the road will be disastrous.

      I hope this is some kind of answer to your questions…

      Poista
    5. Thank you for the long answer! This is all very interesting.

      I see what you mean about even just 1% fiction making the whole story fictional. In a way it's very true. But on the other hand when one writes about a certain historical period and wishes for the story to be believable, that does impose limits. You said yourself that you wanted Somaly to be believable and that it affected what her personality could be like. Of course having some limitations can be a good thing and spark creativity. I'm not saying it's automatically a bad thing.

      It is very interesting to hear that your research doesn't support Keng Vannsak's story about Somaly or his theory of Pol Pot's broken heart influencing his later cruel desicions. It's such a compelling anecdote that it's a shame if it isn't true. I understand very well why you wanted to write a novel about it.

      The way you describe Somaly makes her sound quite interesting, and I can see that the character in the book does fit the description. Nevertheless, personally, as a 30-something woman born and raised in a very different time and society as Somaly, I would have loved to see a stronger female character in this book. I really hoped Somaly would have some kind of a political agenda of her own or at least use the power given to her by her beauty in a more concious way. But of course this in entirely a matter of personal opinion. Different readers respond to characters in different ways.

      Leaving out the catharsis can of course be a powerful tool, but it is a risky one. The reader may feel cheated. They may feel the climax they were waiting for never came.

      I can see now why you chose the second person singular imperative form for Sar's part. I'm sure you're right about it adding a lot to the claustrophobit athmosphere and the feeling of pressure. The text probably was more effective that way. Maybe it would have been even more effective had you returned to Sar's point of view in the end. But that's just a thought. I'm not trying to say I know how to write the perfect novel. If I did, I'd spend my time writing novels instead of working as a journalist and writing a book blog as a hobby :)

      I hope you don't feel bad about my not liking the book so much. After all, it's just one reader's opinion.

      It was very nice of you to take the time to discuss your work with me. Thank you!

      Best wishes,
      Maria

      Poista
  5. When I started writing I had a strong female character in mind, but as the story evolved I realized that in that time and that strata of the society she would be an anachronism if I turned her into something lika a contemporary feminist. After all, she is still the one who controls the situation and she does have a certain liberty that her friends would not have. Regarding Keng Vannsak’s story, I have written an extensive piece about my search for Somaly, in the first Swedish edition of the literary magazine Granta, that was published last year. But it is in Swedish…

    And no worries about not liking the book. I as an author spend a lot of time trying to understand what I actually has written and every well-founded opinion, positive or negative, is of interest – intelligent critique is a lot more interesting than unconsidered praise. (But as the novel has not been reviewed by the Finnish newspapers, I felt I wanted to add a complementary view as your review is one of the few there is to read.)

    I have enjoyed this little discussion – thank you for inviting me. Keep the good work up here.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I see your point about anachronisms; making Somaly a cunning political manipulator for example probably wouldn't have been very believable, even though it would have been very interesting :)

      Jag kan faktiskt läsa svenska ganska bra, fast jag inte skriver det flytande, så tack för tipset! Jag ska säkert söka upp artickeln. Här i Finland pluggar alla finsksråkiga människor svenska i skolan, och jag använder den då och då på jobbet också. Men hur läste du min blog - kan du läsa finska eller traducerade någon den?

      I'm glad to hear you're not offended. This conversation has been very interesting indeed. Since my blog is mostly about translated literature and I write it in a language hardly anyone speaks, I seldom have the opportunity to discuss the books here with the authors themselves.

      Good luck with your future writing projects!

      Poista

Gadgetissa oli virhe

Näin pitkälle tavoite on edennyt

Svalbard Spain United States of America Antarctica South Georgia Falkland Islands Bolivia Peru Ecuador Colombia Venezuela Guyana Suriname French Guiana Brazil Paraguay Uruguay Argentina Chile Greenland Canada United States of America United States of America Israel Jordan Cyprus Qatar United Arab Emirates Oman Yemen Saudia Arabia Iraq Afghanistan Turkmenistan Iran Syria Singapore China Mongolia Papua New Guinea Brunei Indonesia Malaysia Malaysia Tiawan Philippines Vietnam Cambodia Laos Thailand Burma Bangladesh Sri Lanka India Bhutan Nepal Pakistan Afghanistan Turkmenistan Tajikistan Kyrgyzstan Uzbekistan Japan North Korea South Korea Russia Kazakhstan Russia Montenegro Portugal Azerbaijan Armenia Georgia Ukraine Moldova Belarus Romania Bulgaria Macedonia Serbia Bosonia & Herzegovina Turkey Greece Albania Croatia Hungary Slovakia Slovenia Malta Spain Portugal Spain France Italy Italy Austria Switzerland Belgium France Ireland United Kingdom Norway Sweden Finland Estonia Latvia Lithuania Russia Poland Czech Republic Germany Denmark The Netherlands Iceland El Salvador Guatemala Panama Costa Rica Nicaragua Honduras Belize Mexico Trinidad & Tobago Puerto Rico Dominican Republic Haiti Jamaica The Bahamas Cuba Vanuatu Australia Solomon Islands Fiji New Caledonia New Zealand Eritrea Ethiopia Djibouti Somalia Kenya Uganda Tanzania Rwanda Burundi Madagascar Namibia Botswana South Africa Lesotho Swaziland Zimbabwe Mozambique Malawi Zambia Angola Democratic Repbulic of Congo Republic of Congo Gabon Equatorial Guinea Central African Republic Cameroon Nigeria Togo Ghana Burkina Fassu Cote d'Ivoire Liberia Sierra Leone Guinea Guinea Bissau The Gambia Senegal Mali Mauritania Niger Western Sahara Sudan Chad Egypt Libya Tunisia Morocco Algeria
Map Legend: 18%, 49 of 263 Territories
 Uusin maa 
 Muut lukemalla valloitetut maat 


AfghanistanAlbaniaArgentinaAustraliaBotswanaBrazilBhutanCanadaCambodiaSri LankaCongo, Republic of theChinaChileEgyptEl SalvadorFranceGhanaGermanyIndiaClipperton IslandIranItalyCote d'IvoireJamaicaKorea, NorthChristmas IslandMaldivesMexicoNigeriaNew ZealandPeruPakistanRomaniaRwandaSenegalSomaliaSpainSwedenSyriaSwitzerlandThailandTurkeyUgandaUnited KingdomUkraineUnited StatesVietnamSwazilandZimbabwe

Näistä maista kertovia kirjoja blogissani on jo käsitelty.