Kolmiodraamoja, mustasukkaisuutta,
salaisia kohtaamisia yössä. Villejä juhlia, kevytmielisiä
päätöksiä ja niiden raskaita seurauksia. Unelmia ja karua
todellisuutta.
Aya-sarjakuvat kertovat nuorison
elämästä Norsunluurannikolla 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa.
Nuorten huolet ovat pääasiassa länsimaisellekin lukijalle tuttuja:
Miten päästä bileisiin salassa vanhemmilta? Kestääkö ystävyys,
jos ystävykset ovat kiinnostuneita samasta pojasta? Miten olla
mieliksi vaativalle liikemiesisälle, joka on jatkuvasti pettynyt
perilliseensä? Osa murheista on sitäkin vieraampia: Mitä tehdä,
jos isä lupaa tyttärensä kakkosvaimoksi kaverilleen? Onko kaapista
tuleminen mahdollista kulttuurissa, jossa homoseksuaalisuutta
pidetään "valkoisten juttuna, jota ei ole olemassa mustien
keskuudessa"? Tämä tutun ja vieraan yhdistelmä teki
mielestäni kirjoista erittäin kiinnostavia.
Naisten asema on Aya-kirjoissa
olennainen teema. Päähenkilö Aya opiskelee ahkerasti ja haaveilee
lääkärin ammatista mutta pelkää, että isä katkaisee uran
alkuunsa pakottamalla tyttären naimisiin. Ayan ystävät Adjoua ja
Bintou puolestaan juhlivat ja metsästävät miehiä. Kaikki kolme
tyttöä ovat omalla tavallaan vahvoja, toimivat oman päänsä
mukaan ja tavoittelevat onnea. Heidän isänsä ovat kuitenkin
kasvaneet kulttuurissa, jossa mies on kuningas ja nainen nöyrä
palvelijatar. Myös isät ovat keskenään hyviä ystäviä ja lukija
pääsee seuraamaan keski-ikäisen miesporukan elostelua:
rakastajattaria, kakkosvaimosuunnitelmia ja omien tytärten ikäisten
naisten häpeämätönä iskemistä. Tyttöjen äidit eivät niele
purematta miestensä toimia eivätkä alistu rooliin, joka heille
miesten mielestä kuuluisi. Monet kerrat kaapin paikan määrää
miesten machoilusta huolimatta lopulta äiti eikä isä.
Ayassa on paljon samaa kuin television
saippuasarjoissa. Juoni rakentuu pääasiassa muutaman päähenkilön
rakkauselämän monimutkaisten kiemuroiden varaan ja tarinat ovat
täynnä dramaattisia käänteitä ja suuria tunteita. Kuten usein
saippuasarjoissakin, koukuttavan romanttisen draaman varjolla
käsitellään isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Aya-albumeita on ilmestynyt tähän
mennessä kuusi, joista vain ensimmäinen on suomennettu.
Toivottavasti loputkin suomennetaan, sillä tarina jää aina albumin
lopussa jännittävään kohtaan saippuasarjoista tuttuun tapaan.
Mikäli ei malta odottaa jatko-osien suomentamista, lukemista voi
jatkaa ainakin englanniksi tai alkukielellä ranskaksi. Englanniksi
on jo käännetty kaikki kuusi osaa.
Itse olen tähän mennessä lukenut
kolme ensimmäistä albumia, ja tämä kirjoitus perustuu niihin
kaikkiin. Loputkin kolme odottavat sohvalla lukuvuoroa. Luin
suomennettua ykkösosaa lukuunottamatta albumit ranskaksi.
Alkukielellä lukeminen onnistui hyvin, sillä sarjakuvan repliikkien
kieli ei ollut erityisen vaikeaa. Niissä ei ollut esimerkiksi
sanaleikkejä tai sellaista moniulotteisuutta kuin vaikkapa
Asterix-albumeissa, joiden lukeminen ranskaksi vaatii lukijalta
paljon. Ayassa käytetään jonkin verran Norsunluurannikon
puhekielen ilmauksia, mutta ne on selitetty kunkin albumin lopussa
olevassa sanastossa.
Luin Ayasta ensimmäisen kerran
Kirjavalas-blogista. Ensimmäisestä albumista on kirjoittanut myös muun muassa Mari A.
Osallistun tälläkin
blogikirjoituksella Afrikan tähti -lukuhaasteeseen. Koska vuosi lähenee loppuaan ja haasteen kehittänyt Merenhuiske
antoi luvan soveltaa sääntöjä vapaasti, lasken nämä kolme
Aya-albumia kolmeksi eri kirjaksi.
Samaan aikaan luin näitä minäkin =) Tosin enkuksi, ranskaa en osaa...
VastaaPoistaHauska sattuma :)
PoistaOstin tuon ensimmäisen Ayan:n tyttärelleni afrikkalaisen elokuvan festivaaleilta ja se on yksi hänen ihan lempikirjojaan. On harmi, että muita osia ei ole suomennettu.
VastaaPoistaNiin on. Olisi kiva edes tietää, aiotaanko jatko-osia suomentaa. Ykkösalbumi ilmestyi kuitenkin suomeksi jo 2010; pitkä tauko ei välttämättä ennusta hyvää.
PoistaHyvä vertaus noihin saippuasarjoihin; sellaistahan oli tosiaan havaittavissa jo ensimmäisessä kirjassa. Harvinaisen raikasta ja piristävää lukea "eksoottista" saippuaa.
VastaaPoistaEnsimmäinen kirjakin jäi heti koukuttavaan kohtaan ja siksi ottaakin päähän, etten ole vieläkään saanut metsästettyä enempää näitä kirjoja. Meidän lähikirjastossa ei ole kuin tuo ensimmäinen osa. Hieman kauempana olevassa kirjastossa olisi toinen osa, jonka voi kyllä tilata omaan kirjastoon. Mutta enempää ei sitten sitä kirjastoissa olekaan.
Näin on. Olisi hienoa, jos televisiostakin tulisi joskus afrikkalainen saippuasarja. Luulisin, että esimerkiksi Nigeriassa niitä tehtäisiin, kun siellä on paljon elokuvateollisuuttakin.
PoistaLatinalaiseen amerikkaan pääsee helposti tutustumaan saippuasarjojen kautta jos tahtoo, mutta afrikkalaisia vaihtoehtoja ei ainakaan Suomessa ole tainnut koskaan televisiosta tulla.
Yle Teemalta tuli viime kesänä kiinnostava dokumentti, jossa analysoitiin saippuasarjoja valistuksena. Siihen oli poimittu esimerkkejä television ja radion saippuasarjoista eri puolilta maailmaa, pääasiassa kehittyvistä maista. Kaikissa esimerkeissä oli jokin yhteiskunnallinen ongelma, josta katsojia/kuulijoita haluttiin valistaa: perheväkivalta, ehkäisyä koskevan tiedon puute jne. Katsojille/kuulijoille oli dokumentin mukaan aidosti pystytty antamaan saippuasarjojen välityksellä tietoa, joka auttoi heitä parantamaan omaa elämäänsä, ja muokkaamaan heidän asenteitaan esimerkiksi niin, että he tuomitsivat perheväkivallan aiempaa aktiivisemmin.
Sääli, ettei lähikirjastossasi ole enempää Ayaa. Täällä pääkaupunkiseudulla albumeita oli hyvin saatavissa useammallakin kielellä.