Myyttejä ja vertauskuvia. Kätkettyjä
tarkoitusperiä. Selittämättömiä ilmiöitä. Uskoa,
hengellisyyttä ja henkiä. Salaisuuksia, salaisuuksia, salaisuuksia.
Perhesalaisuuksia on kirja, jonka lähes
jokainen lause tuntuu merkitsevän useita eri asioita. Se on täynnä
monimutkaisia viittauksia ja symboliikkaa. Lisäksi se on huomattavan
seksuaalinen kirja. Kaikissa kirjan kuvaamissa ihmissuhteissa - myös
sukulaisten välisissä - on jonkinlainen seksuaalinen lataus.
Tapahtumat sijoittuvat sisällissodan
partaalla olevaan Somaliaan. Päähenkilöt tietävät sodan
puhkeamisen olevan vain ajan kysymys ja sodan lähestyminen on
kirjassa näkyvästi läsnä. Siitä puhutaan, sille etsitään
vertauskuvia, sillä perustellaan tekoja ja toimia. Lähestyvä sota
näkyy myös käytännön arjessa. Autolla liikkuessa joutuu
sotilaallisten ryhmien tarkastuspisteisiin, ulkona saa pelätä
luoteja, teiden varsilla näkyy ruumiita.
Kirjan nimen mukaisesti tarina
kietoutuu päähenkilö Kalamanin perheen synkimpien salaisuuksien
ympärille. Salaisuudet ovat varjostaneet Kalamanin lapsuutta ja
tehneet hänen ja hänen vanhempiensa väleistä etäiset. Osa
salaisuuksista kytkeytyy Sholoongoon, Kalamanin lapsuudenaikaiseen
rakastettuun. Kun Sholoongo yllättäen palaa aikuisen Kalamanin
elämään ja vaatii häntä siittämään itselleen lapsen, Kalaman
huomaa olevansa viimein valmis kohtaamaan perheensä menneisyyden.
En pitänyt kirjasta läheskään yhtä
paljon kuin monista muista viime aikoina lukemistani.
Salaisuusteemassa oli paljon samaa kuin Taiye Selasin Ghana ikuisesti-kirjassa,
mutta Farah ei mielestäni onnistunut vihjeiden annostelussa ja
salaisuuksien paljastamisen rytmissä yhtä hyvin kuin Selasi.
Perhesalaisuuksien lukija sai turhankin selviä ennakkovihjeitä eikä
siksi enää yllättynyt siinä vaiheessa, kun salaisuudet
varsinaisesti paljastettiin.
Myös seksuaalisten tabujen teema toi
mieleeni sekä Selasin kirjan että hänen novellinsa
Afrikkalaistyttöjen seksielämä. Sekä Farah että Selasi käsittelivät tabuja avoimesti: Selasin
teoksissa oli insestiä ja seksuaalista väkivaltaa, Farahilla niiden
lisäksi vielä eläimiinsekaantumista. Selasin tapa käsitellä näitä
tabuja oli enemmän minun makuuni kuin Farahin. Farahilla tabujen
esiin tuominen jäi mielestäni huonommin motivoiduksi ja tarina
tuntui pyörivän liikaa niiden ympärillä.
Perhesalaisuuksista on kirjoitettu myös ainakin Tarukirja-blogissa ja Hurja hassu lukija -blogissa.
Nuruddin Farah: Perhesalaisuuksia (Otava 1999) Alkuteos Secrets ilmestyi 1998. |
Osallistun tällä kirjalla sekä Afrikan tähti -lukuhaasteeseen että Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen. Afrikan tähdessä olen nyt saavuttanut tavoitteeni lukea 15 teosta ja ansainnut Afrikan tähden. Ihminen sodassa -haasteessa olen vasta alussa ja sotilasarvoltani sotamies.
Lukukokemuksemme tästä kirjasta tuntuu olleen aika samanlainen. Tuota Selasin kirjaa en tunne; vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaMietin samaa. Selasin kirja oli minulle yksi tämän vuoden parhaista lukuelämyksistä, joten suosittelen sitä lämpimästi.
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta (kuten myös tuo Selasin kirja) täytyykin laittaa molemmat kirjat lukulistalle :D
VastaaPoistaKiva, että innostuit näistä. Kerro sitten, mitä pidit.
PoistaMinulta tämä jäi kesken, vaikka omaan haasteeseeni sitä yritin lukea. Lukeminen tuntui minusta epämiellyttävältä, enkä päässyt kirjaan sisälle missään vaiheessa.
VastaaPoistaYmmärrän. Esimerkiksi kirjan tapa käsitellä tabuja on sellainen, että se voi helposti saada lukemisen tuntumaan joistakuista epämiellyttävältä.
Poista